Olen
erityisen viehtynyt ongelmalähtöisen opetusmuodon käyttämiseen johtuen ehkä
siitä, että olen itse kokenut oppineeni oman taipaleeni aikana sen tyyppisesti
parhaiten. Koen parhaiten tuovani kokemuksiani opiskelijoiden eteen tavalla,
joka pohjustaa heitä itse ratkomaan tehtäviä ja kulloinkin eteen tulevia
haasteita. Ohjaamisessani kyseiseen aiheeseen johdattelen heitä noukkimaan
tietoja eri lähteistä, joka on tänä päivänä suhteellisen helppoa internetin
kautta, vai onko nuorille, joilta puuttuu mielestäni tällaisten asiapohjaisten
tietojen noukkimisen historia kuitenkin.
Oman alani (autonasentajan
perustutkinto) ensimmäisen luokan opiskelijan tiedot ajoneuvotekniikasta
keskimäärin ovat lähtötilanteessa suhteellisen kehnot. Otan yhden esimerkin
opetustilanteesta, jossa lähes pakotan behaviorestisesti jokaista opiskelijaa
etenemään tiedon haussa. Meille tulee huoltoon auto esim. 180tkm huoltoon,
josta on tiedossa vain rekisterinumero, jonka olen tahallaan siten tehnyt.
Tästä tilanteesta opiskelijan pitää selvittää auton merkki, huollon sisältö,
huoltoon kuluva aika, tarvittavat huolto-osat ja määrät ja siinä mahdollisesti
esiin tulevat lisätoimenpiteet ja miten sitten käyttäydytään auton omistajan
suuntaan. Olen pala palalta edennyt vaiheeseen, jossa opiskelija tilaa varaosat
itse käyttämästämme varaosaliikkeestä ja myy tuotteet kyseiselle
työmääräimelle.
Osa opiskelijoista ei tietenkään eri syistä kykene etenemään
toisten tahdissa, mutta tämä mahdollistaa etevämpien etenemistä eteenpäin ja
pienemmän ryhmän kanssa tämän teeman kertaamista, joko minun tai osaavamman
opiskelijan kanssa sitten. Vähennän ennen opettajalle kuulunutta työvaihetta
itseltäni ja opiskelijat saavat koko työprosessista kokonaisvaltaisen kuvan,
joka on mielestäni erittäin tärkeää tulevassa työpaikassa, jotta asentajien,
työnjohtajien ja varaosaihmisten välillä syntyisi hyvä henki. Opiskelijat ovat
ottaneet mielellään tämän tyyppisen ohjauksen vastaan, koska pitemmän päälle heistä
alkaa tuntua vapaammalta hallita ilman ohjausta kaikkia työvaiheita. Tämä on se
kuningasajatukseni koko ohjauksesta.
Toivoisin joidenkin kohdalla olevani
"tarpeeton" työnopastuksessa kolmannella vuodella ja ohjaavani vain
tuleviin työvuosien haasteisiin. Liitteeksi
laitan Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Opettajaopiston Jaana Kovasen hankkeena
tekemän liitteen aiheesta. Kohdan viisi (5) asiat ovat mielestäni siinä ydintä,
vaikka muu aihe on myöskin sovellettavissa mihin tahansa koulutusalaan.
Katso Jyväskylän ammattikorkeakoulun raporttia PBL:stä
Katso Jyväskylän ammattikorkeakoulun raporttia PBL:stä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti