Oppimisen ohjaaminen ja arviointi - kysymykset ja vastaukset

Tästä linkistä löytyy PM14 Espoon ryhmän kysymykset 

ja PM13 Ospe-ryhmän vastaukset.

Oppimisen ohjaaminen - PM13 vastuuryhmän yhteenveto

Katso tästä linkistä!

Kumuloituva ryhmä

Ihminen on oppinut kävelemään kahdella jalalla, hän on oppinut puhumaan ja olemaan sosiaalinen, hän keksi pyörän jne. Me haluamme oppia jos meille annetaan siihen mahdollisuus. Mielestäni edellinen on hyvä lähtökohta oppimisen ohjaamiseen.

Oppimisen ohjaamisen tarkoitus on saattaa yksilöt ja ryhmä sellaiseen tilanteeseen, että oppiminen yksilönä ja oppiminen ryhmässä on mahdollista. Tähän tarvitaan kykyä tunnistaa erilaiset ihmiset, osata yhdistää erilaisia ihmisten ominaisuuksia ja persoonia toimivaksi ja itse ajatteleviksi yksilöiksi, jotka osaavat hyödyntää toistensa osaamista ja vahvuuksia, sekä saadakseen kokonaisvaltaista oppimista yksilönä ja ryhmänä.

Kumuloituva ryhmä

Ensin luodaan kiinnostus aiheeseen, viritetään oppijat oppimaan aihetta, sitten annetaan heille aihe/ tehtävä, sekä aikaa ja sopiva ympäristö oppia. Alussa asiaa oppivat parit, sitten neljän hengen ryhmässä jne. ja loppujen lopuksi koko ryhmässä. Puhutaan kumuloituvasta oppimisesta. Tällaisessa menetelmässä oppimisen prosessi kohdistuu yksilöstä ryhmään ja ryhmästä kaikkien oppimiseen.

Kun tiedon kumuloituminen on valmis, voidaan puhua syväoppimisesta, jossa opiskelija on itse oivaltanut ja oppinut. Kumuloitumisessa opettajan rooli on olla ohjaajana, tilanteen tasalla olevana, suunnan näyttäjänä, innostajana, kannustajana.

Kun itse tekee, oppii ja oivaltaa samaan aikaa ja sitä syvempää oppiminen on. Mitä paremmin, liian vähäisiksi jäävät lähiopetuspäivät käytetään hyväksi / suunnitellaan, sitä paremmin oppijat oppivat. Lähipäivän suunnitteluun ja menetelmiin kannattaa panostaa! Lopullinen oppiminen tulee vasta kuukausien tai vuosien kuluessa.

Oppimista voi ja kannattaakin testata. Se on kuin opitun kertaamista, mikä taas antaa opettajalle tiedon oppimisen tasosta.

Linkki: https://www.innokyla.fi/web/malli116520

Matti Keinonen

Pelioppiminen - Alina Mäkimartti

Pelin avulla oppiminen tuo pelaamisen innostavia ja motivoivia elementtejä oppimisen arkeen. Miksi olisi väsyttävää ja hankalaa kun voisi olla iloista ja hauskaa oppimista?

Gamification eli pelillistäminen tuo peleistä tuttuja toimintamalleja reaalimaailman toimintaan. Kyse ei siis ole yksittäisestä pelistä vaan esimerkiksi koulun näkökulmasta oppimisen rikastamisesta, oppijan motivoinnista, aktivoinnista ja opittavan sisällön palastelemisesta mielekkäiksi kokonaisuuksiksi pelillisin keinoin. Kyse on myös välineestä palkitsemiseen ja välittömän palautteen antoon.

Pelien on todettu kehittävän mm. oppijan silmä-käsi koordinaatioita, strategista ajattelua, sosiaalisia taitoja, lovuutta ja keskittymiskykyäkin. Opetus- ja kulttuuriministeriömme onkin hiljattain kutsunut pelialan osaajia kehittämään matematiikan opetussusältöjä yhdessä opetusalan ammattilaisten kanssa.

Pelien avulla voidaan oppimista myös henkilökohtaisittaa. Omassa tahdissa eteneminen ja pelistä välittömän palautteen saaminen edesauttavat oppimista.

Pelien ja pelaamisen käyttö ammatin opetuksessa auttaa ohjaajaa tuomaan oppimisen tavoitteet ja arviointikriteerit helposti ymmärrettävästi ja selkeästi oppijoille. Esimerkiksi opetussuunnitelman arviointiperusteiden ja -kriteerien opettaminen itsearvioinnin perustaksi onnistuu myös lautapelin muodossa. Tämä on haastavaksi koettu aihe opettaa.

Puolesta ja vastaan

Pitääkö kaiken huvittaa? Ovatko opettajat koulussa vain viihdyttämässä? Kuinka tuoda pelioppimiseen viihdepelaamisesta puuttuva kärsivällisyyden ja epämukavuuden sietokykyä kasvattava tekijä? Onko pelioppiminen vain viihteellistämistä?

Kuinka vastata haasteeseen joka aiheutuu epätasa-arvoisesta saatavuudesta eri aineiden ja alojen välillä?

Miten työelämä ottaa vastaan pelioppimisen? Case: pintakäsittelyalan perustutkintoa suorittava oppija kertoo opiskelleensa korkeapaineruiskun käyttöä ainoastaan tietokonepelin avulla.

Lisätyn todellisuuden teknologia, mm. Google-lasit, avartavat pelioppimisen mahdollsuuksia ammatillisessa opetuksessa huimasti. Voisi sanoa että pian on vain mielikuvitus rajana.

- Mielestäni kaiken pelillisyyden ja jatkuvien ärsykkeiden maailmaan tarvitaan myös sitä, että välillä keskitytään yhteen asiaan kaikessa rauhassa ja hiljennytään, Tampereen yliopiston pelitutkija Janne Paavilainen sanoo.

Omat kokemukseni pelioppimisesta

Oma koulutukseni ja taitoni ei ole riittävä tietokonepelien suunnitteluun ja toetutukseen, siksi innostus aiheeseen sai kokeilemaan pelioppimista perinteisten lautapelien muodossa.

Kokemusteni perusteella heikoimmin mieleen jääväksi tiedoksi koetut aiheet opittiin parhaiten juuri valmistamalla itse oppimispelejä ryhmätyönä. Myös pelaamalla nämä perinteisesti tylsät aiheet kiinnostavat selvästi enemmän, opettaessani samaa aihetta luentomuotoisesti ja pelin avulla tulos on selkeä; peli oppimisvälineenä motivoi ja sitouttaa oppimiseen. Luennolta sännätään kiireesti tauolle kun vastaavasti pelitunnilta täytyy patistaa oppijoita pitämään taukoa. Vikahan saattaa olla myös opettajassa mutta vaikuttaisi siltä että pelaamalla oppiminen on kivaa!

Suosittelen:

DragonBox-algebra: https://itunes.apple.com/us/app/dragonbox+-algebra/id522069155?mt=8 

Minecraft: https://minecraft.net/ 

Be a Better Boss: https://www.youtube.com/watch?v=F_U7PT7d9G8

Työnhakupeli: http://www.tyonhakupeli.fi/

Lähteet:

http://www.ilonait.fi/web/pelioppiminen/

http://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2014/05/23/pelioppiminen-haastaa-perinteisen-osaamisen-kehittamisen/

http://www.tyonhakupeli.fi/

https://twitter.com/hashtag/pelioppiminen

http://yle.fi/uutiset/tulevaisuuden_koulusta_tulee_pelillisempi_ja_leikillisempi/7100412

Oppimisen ohjaaminen - Pertti Tuomaala

Olen erityisen viehtynyt ongelmalähtöisen opetusmuodon käyttämiseen johtuen ehkä siitä, että olen itse kokenut oppineeni oman taipaleeni aikana sen tyyppisesti parhaiten. Koen parhaiten tuovani kokemuksiani opiskelijoiden eteen tavalla, joka pohjustaa heitä itse ratkomaan tehtäviä ja kulloinkin eteen tulevia haasteita. Ohjaamisessani kyseiseen aiheeseen johdattelen heitä noukkimaan tietoja eri lähteistä, joka on tänä päivänä suhteellisen helppoa internetin kautta, vai onko nuorille, joilta puuttuu mielestäni tällaisten asiapohjaisten tietojen noukkimisen historia kuitenkin. 

Oman alani (autonasentajan perustutkinto) ensimmäisen luokan opiskelijan tiedot ajoneuvotekniikasta keskimäärin ovat lähtötilanteessa suhteellisen kehnot. Otan yhden esimerkin opetustilanteesta, jossa lähes pakotan behaviorestisesti jokaista opiskelijaa etenemään tiedon haussa. Meille tulee huoltoon auto esim. 180tkm huoltoon, josta on tiedossa vain rekisterinumero, jonka olen tahallaan siten tehnyt. Tästä tilanteesta opiskelijan pitää selvittää auton merkki, huollon sisältö, huoltoon kuluva aika, tarvittavat huolto-osat ja määrät ja siinä mahdollisesti esiin tulevat lisätoimenpiteet ja miten sitten käyttäydytään auton omistajan suuntaan. Olen pala palalta edennyt vaiheeseen, jossa opiskelija tilaa varaosat itse käyttämästämme varaosaliikkeestä ja myy tuotteet kyseiselle työmääräimelle. 

Osa opiskelijoista ei tietenkään eri syistä kykene etenemään toisten tahdissa, mutta tämä mahdollistaa etevämpien etenemistä eteenpäin ja pienemmän ryhmän kanssa tämän teeman kertaamista, joko minun tai osaavamman opiskelijan kanssa sitten. Vähennän ennen opettajalle kuulunutta työvaihetta itseltäni ja opiskelijat saavat koko työprosessista kokonaisvaltaisen kuvan, joka on mielestäni erittäin tärkeää tulevassa työpaikassa, jotta asentajien, työnjohtajien ja varaosaihmisten välillä syntyisi hyvä henki. Opiskelijat ovat ottaneet mielellään tämän tyyppisen ohjauksen vastaan, koska pitemmän päälle heistä alkaa tuntua vapaammalta hallita ilman ohjausta kaikkia työvaiheita. Tämä on se kuningasajatukseni koko ohjauksesta. 

Toivoisin joidenkin kohdalla olevani "tarpeeton" työnopastuksessa kolmannella vuodella ja ohjaavani vain tuleviin työvuosien haasteisiin.  Liitteeksi laitan Jyväskylän Ammattikorkeakoulun Opettajaopiston Jaana Kovasen hankkeena tekemän liitteen aiheesta. Kohdan viisi (5) asiat ovat mielestäni siinä ydintä, vaikka muu aihe on myöskin sovellettavissa mihin tahansa koulutusalaan.     

Katso Jyväskylän ammattikorkeakoulun raporttia PBL:stä

TYÖPAIKKAOHJAAJA, AVAIN MENESTYKSEEN VAI TUHOON? - Ari Hotti

Opiskeluun, oikeastaan kaikkiin ammattilisiin koulutuksiin ja myöskin TET-jaksot kouluissa antavat opiskelijoille mahdollisuuden tutustua ja opiskellla omaan tulevaan ammattialaan liittyviä asioita käytännössä. Luonnollisesti kaikissa työssäoppimisjaksoilla pitää olla työpaikkaohjaaja. Kuka hän on? Henkilö joka käskettiin ohjaamaan tuota aloittelijaa? Hän joka haluaa auttaa opiskelijaa valitsemallaan urallaan? Vai hän joka suostui kun kukaan muu ei alkanut?

Ammatillisen opiskelun kulmakivi opiskelijalle on löytää hyvä työssäoppimispaikka jossa opiskelija saa ja voi kokeilla oppimiaan asioita sekä laajentaa näkemystään tulevista työtehtävistään. Onnistuneen harjoittelun lähtökohtana on oikeanlaisen työpaikkaohjaan saaminen, monesti tuntuu että se on kuin lottovoitto, joillekin se osuu, suurimmalle osalle ei. Mitä oppilaitoksen ja ennen kaikkea kouluttajan täytyisi huomioida?

Valitettavan usein törmää työpaikoilla selkeästi asenneongelmiin, joka kohdistuu harjoittelijoihin, joskus heidät koetaan uhkanakin ajatellen harjoittelijan vievän oman työpaikan jne. Olen törmännyt myöskin ongelmiin, jossa oli puhtaasti kysymys rahasta. Ei ole kauan kun selvittelin erään opiskelijan vaikeuksia työpaikkaohjaajan kanssa, syykin löytyi aika nopeasti. Ko. työpaikkaohjaaja oli yrityksessä ns. ”urakkapalkalla” eli peruspalkan päälle tuli merkittävät rahalliset korvaukset suoritettujen työtehtävien mukaan. Ohjaaja koki menettävänsä huomattavasti rahaa kun joutuu vetämään perässään ”hidastetta” koko ajan. Tämän kertoi ohjaaja minulle, osittaisena syynä oli myöskin se ettei heidän työpaikassaan korvattu ajankäyttöä millään tavoin opastajalle. Toki rahallakin on merkityksensä elämässä. Päinvastainen esimerkki löytyi toisesta isosta yrityksestä jossa päinvastoin tuettiin ja annettiin mahdollisuudet ja vastuu työssäoppimisen onnistumisesta vapaaehtoisille kouluttajille ja tulokset ovat olleet mitä mainioimmat.

Kouluttajan/oppilaitoksen rooli?

Omien kokemusten mukaan olisi hyvä vaikka usein aikuispuolella, opiskelijat järjestävät itse harjoittelupaikkansa, varsinkin työvoimapoliittisissa koulutuksissa kouluttaja olisi opiskelijan mukanan työpaikalla tekemässä sopimusta harjoittelusta työnantajan kanssa. Kokemukseni mukaan tällöin on mahdollista luoda varsin hedelmällinen pohja onnistuneelle harjoittelulle. Tällöin voidaan kertoa opiskelun rakenteesta, mitä on tähän saakka harjoiteltu, mitä opiskelu sisältää, mihin koulutus tähtää, aikatauluista sekä tutkintorakenteesta mitä opiskelijalla on edessään. Erityisesti tulevaisuudessa kun opiskelu tulee entistä enemmän painottumaan näyttötutkintoihin. Samalla voidaan kertoa mitä opiskelija tulisi osata ja hallita em. tutkinnoissa.

Olemme pyrkineet toteuttamaan opiskelijoiden kanssa kyseistä tapahtumaan, soittaneet työnantajalle etukäteen ja pyytäneet myöskin mahdollisen ohjaajan samaan tapaamiseen. Voisin sanoa jokainen kerta kun olemme voineet toteuttaa aloituksen em. tavalla, tulokset ovat olleet varsin hyviä sekä työnantajalle että opiskelijalle. Erityisen paljon olemme saaneet kiitosta kun olemme kertoneet opintojen sisällöstä ja lähtötilanteesta missä opiskelija on. Olemme kertoneet myös mahdollisuudesta hakeutua työpaikkaohjaa koulutuksiin jne.

Eräs ohjaaja kertoi minulle jälkikäteen olevansa erittäin tyytyväinen alkutapaamiseen ja sen jälkeiseen tukeen mitä annoimme hänelle koko prosessin aikana, sovimme tapaamiset harjoittelun aikana jne. Hän totesi oppineensa itse varmaankin enemmän kuin opiskelija alasta ja uusista tavoita toimia. Ja mikä parasta hän tunnusti kehittyneensä ihmisenä myöskin opiskelija harjoittelun aikana.
Mikäli oppilaitoksessasi ei ole koottuna valmista materiaalia työpaikkaohjaajille kannattaa tutustua ja lukea ajatuksella : http://www.oph.fi/download/146332_Tyopaikkaohjaajan_osaamiskartta.pdf . Toki riski tämän lukemisessa ajatuksella on että saattaa itsekin oppia jotain uutta….

Ps. Muistakaa työpaikkaohjaamisella ja työhön ja työpaikkaan perehdyttämisellä on eroa kuin yöllä ja päivällä…

Laati entinen auskultoinnin valvoja, perehdyttäjä yms.

Ari Hotti


Liitteet:
http://www.oph.fi/download/146332_Tyopaikkaohjaajan_osaamiskartta.pdf
https://top.kao.fi/graf/Tyopaikkaohjaaja-opiskelijan-arvioijana.pdf

Lukihäiriö vai lukivaikeus?

Tässä linkki YLE -kulttuurin sivuille radio-ohjelmaan.