Elämyspedagogiikka ja osallistuva ohjaaja vanhustyössä

Elämyspedagogiikka oli kartassa sijoitettuna luovuudeltaan aktiivisuudeltaan ja yhteisöllisyydeltään suhteellisen kauas esittävästä opetuksesta, jota usein käytetään ja tämän takia päätin tutkia asiaa tarkemmin. 

HAMK:ssa on tehty aikaisemmin video miltä elämyspedagogiikka tuntui opiskelijoista.

http://www.youtube.com/watch?v=MGnSC3R3ysI

Elämyspedagogiikassa käytetään myös muitakin taitoja ja opettajan rooli on olla itse passiivinen ja sivusta seuraava. Tämän tyyppinen opetus soveltuu hyvin perusopetukseen ja vaatii usein aikaa sen toteuttamiseen. Myös ryhmän toimiminen ja vuorovaikutustaidot kehittyvät ja varttuneemmilla opiskelijoilla oletetaan jo olevan nämä taidot. Opetuksesta saisi tietenkin vanhemmillekin oppilaille myönteisempää tällä mallilla, mutta kolmannen asteen resurssi kysymykset tulisivat tämän opetustyylin rajaamaan pitkälti ekskursio tyyppiseen malliin. Vanhusten kanssa taas aikaa löytyy enemmän ja tämän opetusmenetelmän sinne vieminen olisi kaikkia hyödyttävää.

Vanhustyössä on myös hauska osallistuvan ohjaajan opas.

Tarja Sario

Simulaatio-oppimisympäristö hoitotyössä

Simulaatio- opetus tulee oppilaitoksessamme ajankohtaiseksi pian hankittavan ensimmäisen Nursing Annen myötä. Nukkea ohjataan SimPad-ohjausyksikön avulla ja se antaa mahdollisuudet muun muassa äänten auskultaatioon, puheääniin ja verenpaineen mittaukseen käsivarresta. Lisävarusteiden avulla saadaan opetusmahdollisuuksia lisättyä.

Joutsenen (2010) simulaatio-opetusta käsittelevän tutkimuksen mukaan hoitotyössä simulaatio- opetus nähtiin opiskelijoiden mahdollisuutena kehittää kriittistä ajatteluaan, päätöksentekotaitoja sekä teorian yhdistämistä käytäntöön. Simulaatio-opetusta pidettiin turvallisena oppimisympäristönä ja kaikki asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että simulaatio-opetus tulisi liittää näyttävämmin opetussuunnitelmiin. Tällöin nähtiin tärkeänä, että kaikki opettajat sitoutuvat opetukseen. Vastaajat eivät pitäneet todennäköisenä, että simulaatio-opetus lisäisi potilasturvallisuutta.  Negatiivisina puolina nähtiin hankintahinnan kalleus. Tutkimustuloksista ilmeni, että simulaatio-opetuksen käyttömahdollisuuksista ei ollut tietoutta riittävästi. (Joutsen 2010.)

On mielenkiintoista todeta, ettei simulaatio-opetus välttämättä lisää potilasturvallisuutta, vaikka turvallisuusnäkökulma on esitetty yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä simulaatio-opetuksessa. Uskon, että simulaatio-opetus tuo uusia mahdollisuuksia kliinisen hoitotyön harjoitteluun ja lisää opiskelijoiden motivaatiota. Opiskelijoilta uusi oppimisympäristö edellyttää luovuutta, rohkeutta ja ”heittäytymistä” uudenlaiseen oppimisympäristöön. Opettajalta simulaatio- opetus edellyttää harjoittelun huolellista suunnittelua ja ohjaamista, selkeiden tavoitteiden asettamista sekä palautekeskustelua harjoitustilanteiden jälkeen.

Tästä linkistä voi katsoa Nursing Annen esittelyä:

http://youtu.be/8FCr9TWnaWc

Lähde:

Joutsen.S. 2010. Potilassimulaattori hoitotyön koulutuksessa.

http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/82100/gradu04698.pdf?sequence=1

Riitta Jylhä

Autistisen oppilaan haasteellinen opinpolku - yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi ammatillisessa koulutuksessa (OO)

Esimerkiksi sellaiset nerot kuin taidemaalari Vincent van Gogh, säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart, Bill Gates, Microsoft-miljonääri, fyysikko Woody Allen, kirjailija, fyysikko Albert Einstein, luetaan Asperger ja autismin ryhmiin Siitä voidaan päätellä, että autistinen henkilö voi osata monenlaisia asioita. Heillä on hyvin paljon erikoisosaamista vaativia taitoja.

Viime syksynä luokallamme aloittanut opiskelija on todettu lievästi autistiseksi. Opiskelujen alkaessa en tiennyt hänestä mitään. Monien keskustelujen aikana aloin tutustua häneen. Kuten monilla muillakin autisteilla myös hänellä on erityisosaamista. Oma halu lukioon ei täyttynyt, mutta tie ammatillisiin opintoihin avautui. Hän on luokan yksi motivoituneimmista opiskelijoista. Jokaisena kouluaamuna hän ottaa kouluun tulijan vastaan iloisesti hymyillen. Ammatillisiin opintoihin usein liitettyjä poissaolojakaan hänellä ei ole lainkaan. Teoriaopinnoissa arvosanat ovat suurimmaksi osaksi kiitettäviä.

Ammatillisissa opinnoissa ja varsinkin kädentaidoissa alkavat haastavat tilanteet. Olemme luokassa yhteisesti sopineet, että kaikkia autetaan. Työelämässäkin tulee eteen sellaisia vuorovaikutustilanteita, jolloin pitää osata auttaa toisia ihmisiä automaattisesti. Nämä työtilanteet vaativat eniten harjoitusta ja toistoja, myös harjoitusten eteneminen.

Autistisen ihmisen ajatusmalli on hyvin järjestelmällinen; asiat tehdään tietyssä järjestyksessä vasemmalta oikealle tai ylhäältä alas. Toiminnat ovat vietävä myös loppuun asti. Henkilö saattaa hermostua suurestikin, mikäli tehtävä jää kesken. Tämä ajatusmalli on hyvä huomioida myös kaikessa toiminnassa ja aikatauluja laadittaessa.

Opetus etenee henkilöauton ja kuorma-auton ajo-oikeudesta yhdistelmän ajo-oikeuteen. Moniammatillinen opiskelijahuoltoryhmä on valmiina tukemaan ja eriyttämään opetusta, jos opiskelu ei etene toivotulla tavalla. Voihan olla, että autismille tyypilliset piirteet rajoittavat toimimista ammatillisessa liikenteessä. Silloin yksilölliset ja räätälöidyt ”opinpolut” tulevat kyseeseen. Perheen mukaan ottaminen on tärkeää suunniteltaessa opiskelujen suunnan muuttamista. Mahdollisesti joudumme miettimään ja suunnittelemaan vaihtoehtoja CE-opetukselle. 60-70 tonnin yhdistelmän kuljettaminen vaatii täydellistä osaamista ja ajoneuvon hallintaa vaikeissakin olosuhteissa.

Autismi

Opetuksen suunnittelussa on siten tähdättävä erilaisuuteen, ei vammaan. Tavoitteena on, että autistinen henkilö pystyy elämään ympäröivässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Autismin tuomat yksilölliset haasteet ovat myös tietyllä tavalla ”hyväksyttävä”. Tässä on pohdittavaa opettajankoulutukselle. Lisääntynyt arvokas tutkimustieto on hyvä saada käytännön työhön. Tieteen hyödyntäminen ja tutkitun tiedon hyödyntäminen opetussuunnitelmatyön pohjana on kuitenkin vähäistä. Vehkakosken (2006, 64) mukaan erityiskasvatuksen ammatti-ihmisten on hyvä perehtyä myös sosiologiaan ja filosofiaan lääketieteellisen ja psykologisen tietämyksen lisäksi. Tämä vaatii aktiivista otetta opettajilta ja kykyä yhteistyöhön. Jatkuvan koulutuksen merkitys tietojen päivittämisessä on myös tärkeää mahdollisimman hyvän opetuksen luomiseksi. On siis hyvä muistaa, että ympäristön ja ohjaavan henkilön rooli korostuvat autismikuntotuksessa. Työssä jaksamista tukee omien ammatillisten rajojen hyväksyminen, kyky tehdä yhteistyötä, mahdollisuus työnohjaukseen, riittävät resurssit, mahdollisuus koulutukseen jne. On myös tärkeää saada mahdollisuuksia ja tilaisuuksia keskusteluun ja mentorointiajatteluun, jossa kokeneempi työntekijä voi tukea vasta-aloittaneen työtä. ( Lehti: Autismi 1/ 2009, 13,14)

En vielä osaa sanoa, miten opiskelut etenevät Villen (muutettu) kohdalla. Olen pyrkinyt eriyttämään opetusta hänen kohdallaan, keksinyt erilaisia ajotaitoa tukevia harjoitteita ja saanut myös lisätunteja katsoakseni, miten Ville edistyy. Hahmotuksessa on selvästi vaikeuksia, mutta olen huomannut hänessä taistelijan, mutta myös ”kiltin” opiskelijan, joka haluaa oppia ja yrittää uskollisesti. Uskon varmasti, että Ville oppii, mutta realisti silti täytyy olla. Yhdistelmäajoneuvonkuljettajan työssä mikään ei saa jäädä sattuman varaan.

-Katja-

Erään autistin arvio omasta ajamisestaan;

”Itse pitää tunnistaa omat kyvyt ja rajat. Mulle ajaminen on vaikeeta. Aiheutan vaaratilanteita...en osaa huomioida kokonaistilannetta liikenteessä, ennakointi on tosi vaikeeta, nopeuksien ja etäisyyksiin arviointi on hankalaa, on vaikee arvioida, miten oma toiminta vaikuttaa toisiin, kaistan valinnat tuottaa vaikeuksia (oon ajanut muutaman kerran vastaantulevien kaistalla), teen liian äkkinäisiä ratkaisuja...mutta työn takia mun pitää ajaa (onneks ei usein eikä pitkiä matkoja). Jos en vois ajaa autoo, en olis saanu työpaikkaa...siispä ajan lähinnä töissä ja puoliso hoitaa tuon puolen muuten...

Lähteet:

Autismi

Lehti: Autismi 1/ 2009, 13,14

http://www.autismiliitto.fi/ 

Mäkinen-Leivo Katja      

OPPIMISEN OHJAAMINEN - KOIRAN ARVOT

Paljon olemme keskustelleet niin kasvatustieteissä kuin myös ospe-ryhmässä oppimisen ohjaamisen jaksolla, mitkä ovat opettajan arvot hänen työssään. Myös koirien koulutuksessa yhä enemmän mietitään eläimen arvoja niin koulutuksessa ja vapaa-ajallakin. Nämä arvot ovat myös koiralaitoksen opettajien ja ohjaajien otettava huomioon.

Pol 2§, 628/1998 sanoo, että opetuksen pitää tukea oppilaan kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa hänelle elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tämä pitää paikkansa minusta myös koiran koulutuksessa, ei nyt ihan sana sanalta, mutta ajatuksena. Meidän täytyy tukea koiran kasvua pennusta aikuiseksi yhteiskuntakelpoiseksi ja annettava sille siitä selviytymiseen riittävä koulutus.

Minun työssäni opetamme oppilaita, mutta koira on iso osa ohjaajan oppimista. Siksi koiran kanssa toimiessa korostuvat eettiset arvot, kuinka koiraa kohtelemme ja millä tavalla sitä koulutamme. Minusta opettajien onkin saatava oppilaille kiinnostus ajattelemaan mikä on eettisesti oikein koirankoulutuksessa. Muun muassa eläinsuojeluasetuksen pykälät 6§, 8§, 12§, 13§, 15§ antavat eläimen hoidosta, kohtelusta, käsittelystä ja kouluttamisesta selviä ohjeita, joita kaikkien olisi syytä syvällisesti miettiä ja toteuttaa. Myös eläinsuojelulaki antaa määräyksiä erikseen koirien pitoon liittyvissä asioissa.

Eläinsuojeluasetus: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960396

Eläinsuojelulaki: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2010/20100674

Koiran kouluttaminen on yksinkertaista. Koira oppii Kaimion mukaan kaiken aikaa, niin hyviä kuin huonojakin asioita (Kaimio T. Koirien käyttäytyminen 2008, 357.) Itse ajattelen, että oppiminen tapahtuu parhaiten miellyttävistä seurauksista; jotakin tekemällä saadaan palkkio. Koiran oppima käytös perustuu siis toiminnan seurauksiin. Tätä kutsutaan operantiksi ehdollistamiseksi ja positiiviseksi vahvistamiseksi. Positiivinen vahvistaminen on yksi hyvä tapa kouluttaa koiraa ja sitä käytetäänkin yhä enemmän myös poliisikoirakoulutuksessa. Koulutusmuotona se täyttää eläinsuojeluasetuksen ja -lain vaatimukset.

Toki nykypäivänäkin on vielä paljon näkemyseroja koirien koulutuksesta. Bradshaw kirjoittaa, että näillä näkemyseroilla ei ole vain merkitystä koiria koulutettaville ihmisille vaan oikeasti niillä on vaikutusta koirien hyvinvointiin. Jopa käytösongelmat ovat tietämättömän tai epäjohdonmukaisen koulutuksen tulosta. Tärkeintä olisikin meidän kaikkien koiran omistajien ymmärtää, miten koirat oppivat ja millä menetelmillä pääsemme hyviin lopputuloksiin (Bradshaw J. Koiruus, 2013, 122).

Helena Wallius

Kolme eri oppimisvaikeutta ja kuinka huomioin ne opetuksessani?

Oppimisvaikeudet voivat olla vaikeuksia mm. hahmottamisessa, lukemisessa tai  keskittymisessä. Myös fyysinen vamma tai kuormittava henkinen sairaus voivat hankaloittaa uusien asioiden omaksumista. Oppimisvaikeus on ihmisen persoonallinen ominaisuus eikä vika. Tasavertainen, erilaisen oppijuuden huomioiva opetus ja sen kehittäminen on tärkeää.

Tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet

Syynä saattavat olla neurobiologinen tai neurologinen häiriö joka auheuttaa AD/HD-oireyhtymän. Oppimisen ongelmat ovat hyvin yksilöllisiä ja ne on jokaisen yksilön kohdalla syytä tarkkaan kartoittaa keskustelemalla oppijan ja hänen läheistensä kanssa. Ammtiliisessa koulutuksessa hyvänä apuna toimii myös nivelvaiheen tiedonsiirto, jolloin aiemmat opettajat ketovat kokemuksiaan ja hyviksi havaitsemiaan opetusmenetelmiä. Vaatimustason asettaminen sopivalle tasolle onnistumisen elämysten kannalta on tärkeää. Mieti opetus tarkkaan ettei tule liian monta ohjetta kerralla, pidempi ohjeistus kirjallisena, mutta erittäin selkeästi. Pilko kokonaisuudet osiin, anna positiivista palautetta.

Kehityksen viivästyminen

Tällä tarkoitetaan eri asteisia pysyviä henkilöllä syntymästä lähtien ilmenneitä tekijöitä jotka tuottavat oppimiseen ongelmia. Selkeys ja konkreettisuus sekä ohjeiden ymmärtämisen varmistaminen ja selkeä palaute suorituksesta korostuvat. Käyttäydy johdonmukaisesti.

Lukivaikeudet

Opiskelijaa voidaan tukea esimerkiksi vähentämällä kirjallisen materiaalin määrää, toteuttamalla kokeet ja testit työnäytteenä tai suullisesti. Suunnittelemalla opetus monipuolisesti eri menetelmiä ja apuvälineitä hyödyntäen. Anna ohjeet selkeästi rauhallisessa ympäristössä, anna oppijalle aikaa ja rauhaa suoritukseen. 

Allu

Kuinka opiskelijan vahvuuksia ja tuen tarpeita tunnistetaan oppilaitoksissa?

Oppiminen rakentuu ihmisen vahvuuksille. Nuorella saattaa olla vääristynyt minäkuva eikä hän tunnista vahvuuksiaan. Ohjaaja on suhteessa nuoreen auktoriteettisessa asemassa, jossa on valtavat mahdollisuudet aikaansaada tervettä itsetunnon ja itsetuntemuksen kehitystä nuoressa hänen matkallaan kohti sitä aikuisuutta, jonka nuori haluaa valita ja kohti hyvää tulevaisuutta. 

Vahvuuksia ja tuen tarvetta tunnistetaan testaamalla oppijan oppimista ja osaamista, mikä on paras tapa oppia? Miten voisin tukea oppimistaidoissa? Tuen tarve ilmenee monin eri tavoin. Syytä tukitoimien kartoittamiselle ja aloittamiselle ja nuoren toimintaan puuttumiselle ovat mm. syrjäänvetäytyminen, poissaolot, aggressiivinen käytös, alakuloisuus, kiusaaminen, päihteiden käyttö, opintojen viivästyminen ja muut huolta aiheuttavat syyt. 

Myös opiskelijasta saatavat ennakkotiedot kuten oppimäärien yksilöllistäminen ja niiden ajanmukaisuus ja paikkansapitävyys on tarkistettava. Tärkeää on nopea tuen tarpeeseen reagoiminen. Vahvuudet tunnistamalla ja tiedostamalla päästään vaikeuksista yli, oppija ymmärtää ettei kannata jäädä piehtaroimaan siihen mitä ei osaa, vaan keskittyä osaamiseensa. 

Opiskelijaa tuetaan vahvuuksien kautta, kannustamalla ja ohjaamalla oikealla hetkellä. Vahvuuksia tunnistetaan käyttämällä erilaisia opetusmenetelmiä monipuolisesti, antamalla oppijalle valinnan vapautta tehtävien suorittamisessa mahdollisuuksien mukaan. Esimerkiksi integroimalla opetettavia aiheita toisiinsa saadaan oppijan vahvuudet käyttöön. 

Allu

Kuinka opetuksessasi voit tukea opiskelijoiden mielen hyvinvointia?

Oppimisympäristö

Ammattiopetuksessa nuoren mielen hyvinvoinnin tukeminen lähtee turvallisen, hyväksyvän ja kannustavan oppimisympäristön luomisesta. Opiskelupaikalle saapumisen täytyy tuntua hyvältä. Mielestäni opiskelu ei voi olla eikä sen tarvitsekaan olla yksinomaan helppoa, kivaa ja elämyksellistä. Sopivantasoiset haastavat tavoitteet ja niiden saavuttaminen kehittävät nuoren tervettä itsetuntoa. Mielestäni nuori tarvitsee tukea erityisesti kärsivällisyyden ja pitkäjänteisyyden kehittämisessä sekä vastoinkäymisten ja pettymysten käsittelyssä.

Ryhmäytyminen ja onnistumisen elämykset

Ammattiopetuksessa tiivis  ryhmäytyminen on mahdollista koska opiskelijat opiskelevat pitkälti luokittain. Ohjaajan tehtävänä on haistella ilmapiiriä huomaamattomasti ja ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin jos ryhmän jäsenten välillä tuntuu oelvan opiskeluilmapiiriin ja sitä kautta opiskelijan mielen hyvinvointiin haitallisesti vaikuttavia jännitteitä. Erilaisten ryhmäytymisleikkien ja harjoitusten avulla on mahdollisuus vaikuttaa erilaisuuden ja eriävien mielipiteiden hyväksymiseen joka tukee yksilöiden käsitystä itsestään hyväksyttynä omana itsenään.

Opettaja kysyy miksi opiskelijat eivät viittaa tunnilla?

Kukaan ei viittaa vastatakseen mutta useat miettivät mielessään etteivät ole uskaltaneet koska kurssin aluksi opettaja suhtautui negatiivisesti väärin vastanneen opiskelijan puheenvuoroon julkisesti. Esiintymiskokemus ja julkisen puheenvuoron pitäminen ovat tärkeitä harjoituksia mutta rajoittavat mielestäni liiaksi temperamentiltaan vetäytyvien opiskelijoiden osallistumista. Nautitko sinä epävarman ja keskeneräisen mielipiteen julkisesta esittämisestä? Vai tunnetko pelkoa ja epävarmuutta tilanteessa? Teoriatunneilla vastaamiseen voisi käyttää esimerkiksi chattia, opettaja kysyy ja opiskelijat vastaavat hänelle. Opettaja käy läpi vastaukset nimettöminä ja selventää ja kertaa asiat ryhmälle. Esiintymiskokemuksen hankkiminen voitaisiin jättää tilanteisiin joihin opiskelija saa rauhassa valmistautua jotta tuntee esiintymisen jännittäväksi ilman suurta ahdistusta ja epäonnistumisen pelkoa.

Allu