Opettajaopiskelijat kävivät seuraamassa
erityisopetusta erilaisissa oppilaitoksissa keväällä 2015. Monen silmät aukenivat
huomaamaan, kuinka monia erityisopettajien käyttämiä opetusmenetelmiä ja
käytäntöjä voi soveltaa missä tahansa opetuksessa. Kuvailen tässä blogissani
opettajaopiskelijoiden tekemien havaintojen avulla, missä asioissa kaikki
opettajat voisivat ottaa oppia erityisopettajista.
Opettajan
asenne ja suhtautuminen oppijoihin
Suunnittelutyö ja oppituntien
pedagogiikan valinta lähtee liikkeelle siitä, millainen asenne opettajalla on opiskelijoita
kohtaan. Ajatteleeko opettaja opiskelijoita yksilöinä, joilla jokaisella on oma
taustansa, osaamisensa ja vahvuutensa? Olisiko nämä syytä ottaa huomioon
oppisisällöissä? Pitäisikö opettajan tuntea, kuinka ryhmän yhteistyö toimii ja
millainen vuorovaikutus ryhmässä on ennen kuin hän valitsee pedagogiikan? Jos
opettaja vastaa kyllä edellisiin kysymyksiin, hän ajattelee opiskelijoita
yksilöinä ja hän varmistaa, että ryhmä tukee oppimista. Opettaja tietää, että
kyse ei ole yhtenäisestä ”opiskelijamassasta”,
vaan joukko erilaisista oppijoista, joilla on erilaisia motiiveja ja tarpeita
oppia.
Liian tarkat suunnitelmat lukkiuttavat oppimista
ja pahimmassa tapauksessa opiskelijat saattavat menettää kokonaan motivaation
oppia. Siksi opettajan kannattaa jättää väljyyttä suunnitelmiinsa ja
toteutustapaan. Opettajan myönteinen suhtautuminen opiskelijoihin näkyy
käytännössä mm. siten, että hän jättäytyy taustalle ja antaa opiskelijoiden
oivaltaa ja kokea oppimisen riemua. Opettaja vapauttaa itsensä suorittamisen
pakosta, jos hän asennoituu työhönsä siten, että hänen tehtävänsä on auttaa
opiskelijoita onnistumaan. Onnistumisen tunne tulee siitä, että jokainen pääsee
näyttämään osaamistaan oppitunneilla. Opettajan tehtävä on mahdollistaa tämä ja
tuoda oppijat näkyviksi – kukin omalla tavallaan.
Opettaja luo puitteet turvalliseen ja
myönteiseen oppimisympäristöön. Negatiiviset tunnereaktiot opettaja suuntaa
opittavan sisällön opetteluun. Opettaja tuo turvaa oppimiseen rauhallisuudella
ja kärsivällisellä otteella unohtamatta huumoria, joka myös omalta osaltaan tuo
iloa oppimiseen. Opettaja voi omalla myönteisellä suhtautumisellaan opittavaan
asiaan tehdä vaikeistakin asioista helppoa kannustamalla ja antamalla
myönteistä palautetta pienistäkin edistysaskelista. Vaatimustasosta ei silti
tarvitse tinkiä, vaan opettaja tuo selkeästi esille sen, mitkä ovat oppimisen
tavoitteet. Kärsivällinen opettaja on opiskelijan tuki ja turva.
Opettajan
toimintatapa ja pedagogiikka
Aluksi opettaja tutustuu ryhmään ja
hankkii itselleen tietoa opiskelijoiden tiedon ja taitojen tasosta. Hän
tutustuu ryhmän jäseniin ja ryhmän toimintatapaan sekä vuorovaikutussuhteisiin.
Opettaja kertaa kurssin/jakson tavoitteet. Seuraavaksi hän selvittää,
millaisista asioista ryhmä on kiinnostunut ja mitkä asiat ryhmän jäseniä
motivoivat oppijaksossa. Opettaja pilkkoo käsiteltävät asiat pieniin
kokonaisuuksiin, joista hän laatii yhdessä opiskelijaryhmän kanssa tai itse
kysymyksiä tai pulmia, joita opiskelijat itse ratkovat.
Opettaja antaa opiskelijoiden opettaa
toisilleen oppimiaan asioita. Jokainen opiskelija pääsee esille ja hänestä
tulee näkyvä toimija ryhmässä. Hän saa palautetta ja hänen osaamisensa tulee
esille. Jokainen saa vuorollaan loistaa ja kaikki voivat olla ylpeitä paitsi
itsestään myös opiskelukavereistaan! Opettaja on taustalla tukemassa, luomassa
hyvää ilmapiiriä ja varmistamassa, että oppijakson tavoitteet toteutuvat. Välillä
opettaja esittää kiinnostavia kysymyksiä ja haastaa ryhmää ratkomaan entistä
vaativampia pulmia.
Jokaisen oppitunnin alussa opettaja
kertaa edellisillä oppitunneilla opittuja pääasioita. Hän varmistaa
kysymyksillä, kuinka opiskelijat ovat sisäistäneet edeltäviä oppisisältöjä.
Välillä opettaja pyytää edistyneempiä opettamaan tai näyttämään mallia muille
oppimistaan asioista. Oppitunneilla vaihtelevat monenlaiset työskentelytavat:
yksin-, pari- ja ryhmätyöskentely, keskustelut, opettajan lyhyet opetustuokiot,
videoiden katselu jne. Opettaja huolehtii, että oppitunneilla käsitellään
kysymys tai pulma kerrallaan ja pyritään näistä hahmottamaan yhdessä
kokonaisuus. Tietoa ja osaamista rakennetaan yhdessä. Opettaja osaa sovittaa
oppitunnin tempoa ryhmän vireystilan mukaisesti.
Jos ryhmässä on vielä tässä kuvattujen
toimenpiteiden jälkeen opiskelijoita, joilta jää tehtäviä tekemättä tai
elämänhallinta vaikuttaa olevan hukassa, tuetaan heitä moniammatillisen ja
yhteistyössä toimivan opettaja-, kuraattori- ja psykologitiimin kanssa.
Opiskelijat pääsevät tekemään puuttuvia tehtäviä ns. rästityöpajoihin, joissa
tekemistä seurataan.
Opettajan
apuvälineet
Opettajalla on käytössään monenlaisia
apuvälineitä, joiden avulla hän voi havainnollistaa ja tukea opiskelijan
oppimista. Kuvien kanssa hän pystyy avaamaan väyliä opiskelijan tietoisuuteen
niin, että opittavalle asialle löytyy tilaa kaiken muun opiskelijan huomiota
vievän asian tieltä. Tarinat helpottavat ymmärtämistä ja muistamista, ja
niissäkin voi tarttua ajankohtaisiin aiheisiin. Jos musiikki auttaa opiskeljoita keskittymään,
niin opettaja voi myös tämän musiikin kuuntelun taustamusiikkina tai korvakuulokkeilla.
Materiaaleista kannattaa karsia kaikki vaikeat termit pois ja muokata ne niin
selkeiksi kuin mahdollista. Neuvoja selkokielisyyteen löytyy www.papunet.fi/selko . Viittomilla opettaja voi vahvistaa viestin tai
ohjeiden perillemenoa. Muistitauluilla ja jääkiekkovalmentajien suosimilla
tussitauluilla voi havainnollistaa erilaisia teemoja. Vuorovaikutusta voi
vahvistaa erilaisilla kommunikoinnin välineillä, joita löytyy osoitteesta: http://papunet.net/materiaalia .
Lähteet
Opettajaopiskelijoiden
havainnot erityisopetuksen oppitunneilla keväällä 2015.
