Kirsi Valta-Makkonen ja Sari Selkälä : Mitä tarkoittaa pedagoginen saavutettavuus ja esteettömyys?

Tutustuminen erityisoppilaitoksen toimintaan ja pienryhmän erityisopetukseen antoi uusia näkökulmia opintokysymyksen käsittelyyn. Kiitos opintopiirille hyvin laaditusta välitehtävästä. Opintokysymyksen käsittely oli paitsi avartavaa, myös haastavaa. Mitä enemmän aiheeseen tutustuimme, sen ilmeisemmäksi kävi, että olemme paitsi tärkeän, myös kaikkia meitä tulevia opettajia koskevan asian äärellä. Eriasteiset oppimisvaikeudet ovat yleisiä kaikilla eri koulutusasteilla:

-        Ammattioppilaitoksissa lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien lisäselvittelyn tarve noin kolmanneksella

-        Lukiokoulutuksessa lukivaikeutta noin 2–5 %

-        Kouluterveyskyselyn mukaan koettuja lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia ammattiopinnoissa ja lukiokoulutuksessa 22–23 %

-        Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa arvio tuen tarpeesta useimmiten 6–10 %

-        Korkeakouluissa viidellä prosentilla todettu oppimisvaikeus

-        10–13 % opiskelijoista usein tai melko usein vaikeuksia oman alan lukemisessa tai kirjallisissa tehtävissä

Päädyimme käsittelemään aihetta tarinallisuuden keinoin. Kun itse näkee ja kokee, on myös helpompi ymmärtää. Hahmottamisvaikeuksista kärsivän 12-vuotiaan Anniinan tarinan kautta halusimme johdatella kuulijoita pohtimaan aihetta paitsi opettajan näkökulmasta, myös koko sen laajan verkoston, mikä toimivassa yhteistyössä tarvitaan. Tarinan kautta nousi myös selkeästi esille saavutettavuuden ja esteettömyyden tärkein sanoma: ”Asenne ratkaisee”. Lakien ja säädösten kautta ei voida koskaan saavuttaa pedagogista esteettömyyttä, ellei siihen löydy tahtoa ja asennetta.

Pedagogisen saavutettavuuden perustekijöitä ovat oppimisympäristö, jossa opiskelija tuntee olonsa turvalliseksi. Jokaisella on oikeus saada opetusta, oppia ja opiskella omien kykyjensä ja edellytystensä mukaisesti. Opetuksen tavoitteet määritellään niin, että ne vastaavat realistisesti yksilön taitoja. Oppimisympäristöjen saavutettavuus varmistaa kaikkien opiskelijoiden mahdollisuuden käyttää omaa oppimispotentiaaliaan ja edetä opiskelupolulla parhaalla mahdollisella tavalla. Jokaisella on oikeus maksuttoman perusopetuksen lisäksi oikeus saada kykyjensä ja tarpeidensa mukaista jatko-opetusta.

Keskeinen käsite pedagogisen saavutettavuuden ja esteettömyyden tarkastelussa on inklusiivisuus, jonka mukaan koulutuksellista tasa-arvoa edistetään luomalla kaikille sopivia oppimis- ja toimintaympäristöjä.

Inklusiivisuutta tukee käyttäjäkeskeinen suunnitteluperiaate - Design for all, universaldesign. Se tarkoittaa kaikille sopivaa suunnittelua, jossa otetaan huomioon ihmisten erilaisuus, sosiaalinen osallisuus ja tasa-arvoisuus. Tuloksena syntyvät tuotteet ottavat automaattisesti huomioon ihmisten kykyjen, taitojen, vaatimusten ja mieltymysten mahdollisen vaihtelun.

Esteettömyyden saavuttamiseksi opetuksessa on kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka oppimiskokemukset syntyvät. Anniinan tarina oli loistava esimerkki siitä, miten paitsi keinojen ja välineiden, mutta ennen kaikkea myönteisen asenteen kautta esteettömyys  syntyy ja luo myönteisiä oppimiskokemuksia oppijan omien kykyjen ja taitojen mukaisesti.

Anniinan tarina katsottavissa:

http://oppiminen.yle.fi/kasvatus-oppiminen/erityisopetus/hahmottamisvaikeuksinen-oppilas-tavallisella-luokalla

Minna Korpela-Koskinen ja Jukka Lehtinen: Moniammatillinen yhteistyö ja opiskelijahuolto opiskelijan tukemisessa

Saimme tämän aihekokonaisuuden käsittelemiseen kaksi oppimiskysymystä: Minkälaista on ja mitä sisältää moniammatillinen yhteistyö ja opiskelijahuolto opiskelijan ohjaamisessa? Miten HOPS/HOJKS toteutetaan ammatillisessa koulutuksessa? 

Ensimmäisen kysymyksen käsittelyssä lähteenä käytimme Liisa Rentolan (2013, 85-89) kirjoitusta ”Moniammatillinen yhteistyö ja opiskelijahuoltotyö opiskelijan tukena”, joka on myös tämän tekstiosuuden kirjallisena lähteenä. Oppitunnillamme oli iloksemme mukana myös erityisopetuksen asiantuntija Anu Raudasoja, joka omassa luento-osuudessaan perehdytti meitä erityisopetuksen lainsäädäntöön ja omalla tunnillamme auttoi meitä asiantuntemuksellaan vielä syventämään moniammatilliseen yhteistyöhön ja opiskelijahuoltoon liittyviä välillä vähän hankaliakin asioita.

Moniammatillinen yhteistyötä ja sen tehtäviä määrittelee niin lainsäädäntö (laki ammatillisesta peruskoulutuksesta, terveydenhuoltolaki ja lastensuojelulaki) kuin ammatillisten perustutkintojen perusteet ja opetuksen järjestäjän opetussuunnitelmat. Moniammatillisen opiskelijahuollon tehtävissä pyritään ennaltaehkäisyyn, tukemiseen ja edistämiseen ja ne kohdistuvat oppimisen lisäksi fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Yksittäisen opiskelijan kohdalla moniammatillinen yhteistyö ja opiskelijahuollon toimenpiteet liittyvät yleensä koulun arjessa esiin tulevien asioiden käsittelyyn, toimenpiteiden sopimiseen ja niiden seurantaan. Taustalla on usein oppimisvaikeuksiin tai elämäntilanteeseen liittyvä opintojen vaikeutuminen tai keskeytyminen. Myös muissa erityisiä tukitoimia vaativissa tilanteissa saatetaan tarvita tätä yhteistyön muotoa.  Moniammatillinen yhteistyö tapahtuu perinteisesti koulun sisällä opiskelijahuoltoryhmässä tai koulun hyvinvointiryhmässä, jossa asiaa on käsittelemässä sekä koulun sisäisen että ulkopuolisen (sosiaali- ja terveystoimi) verkoston asiantuntemus. Näiden ryhmien kokoonpanot vaihtelevat koulukohtaisesti ja riippuvat myös käsiteltävästä asiasta. Opiskelijahuollon edustajien lisäksi paikalla ovat opettaja ja oppilas sekä vanhemmat tai huoltaja(t), jos kyseessä on alle 18-vuotias oppilas.

Ammatillisella opettajalla on keskeinen rooli erityisen tuen tarpeen tunnistamisessa ja asian eteenpäin viennissä. Opettaja kohtaa ensimmäisenä hankaluudet ja oppimisvaikeudet sekä havaitsee myös poissaolot. Opettaja myös tarvitsee yksittäistä opiskelijaa koskevaa erityiseen tukeen liittyvää tietoa, joka on opetuksen kannalta keskeistä, jotta hän osaa suunnitella ja toteuttaa opetusta oppilaan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. 

Moniammatillisen yhteistyön tarkoituksena on aina ajaa opiskelijan etua ja opiskelijan kuuleminen on keskeistä. Tukitoimenpiteet perustuvat opiskelijan osaamiseen ja hänen vahvoille puolilleen sekä itsetuntoa tukeville kokemuksille.

Toisena oppimiskysymyksenämme oli miten HOPS ja HOJKS toteutetaan ammatillisessa koulutuksessa. Lähteenä tämän osion käsittelyssä käytimme OPH:n Web sivuja.

Ammatillisten perustutkintojen suorittamista varten jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskelijasuunnitelma (HOPS), jota päivitetään koko opiskelun ajan. Opettaja ja opiskelija tekevät yhteistyötä opetussuunnitelman tavoitteiden ja opiskelijan omien tavoitteiden yhteensovittamiseksi.

HOPS toimii opiskelijan kehityssuunnitelmana, joka tukee itsearviointia ja urasuunnittelua. HOPSiin kuuluu myös työssäoppimissuunnitelma ja nuorilla opiskelijoilla ammattiosaamisen näyttösuunnitelma. HOPS laaditaan koulutuksen alkuvaiheessa ja sitä tarkistetaan opintojen kuluessa. Opiskelija ja opettaja allekirjoittavat opiskelusuunnitelman.

Ryhmänohjaaja (opettaja) seuraa henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman toteutumista ja opintojen edistymistä jaksoittain. Jos opiskelijan opinnot eivät etene suunnitellusti, ryhmänohjaaja käy opiskelijan kanssa keskustelun ja kirjaa mahdolliset tarkennetut suunnitelmat.

Ammatillisen erityisopetuksen jokaiselle opiskelijalle laadittavasta HOJKS-asiakirja. HOJKS on henkilökohtainen opintojen järjestämistä koskeva suunnitelma. Lähtökohtaisesti kuka tahansa voi olla Hojksattava elämän tilanteesta riippuen ja syitä miksi opiskelija on Hojksattava voi olla monia mm. (erityiset oppimisvaikeudet kuten luki-, hahmotusvaikeudet, matemaattiset vaikeudet tai muut opiskelun vaikeudet kuten erilaiset kriisit elämässä, mielenterveys ongelmat sekä fyysiset vammat) .

HOJKS-asiakirjasta tulee ilmetä tutkinnon suorittajalle suunnitellut ja toteutuneet erityiset tukipalvelut, ohjaus ja tarvittavat erityisjärjestelyt sekä erityisopetuksen peruste. HOJKS:n tarkoitus on varmistaa erityistä tukea tarvitsevan opiskelijan opiskelumahdollisuudet. HOJKS laaditaan ja sen toteutumista seurataan sekä arvioidaan säännöllisesti. Mahdolliset muutostarpeet huomioidaan, ne kirjataan, opiskeluohjelmaa muutetaan ja ne huomioidaan opintojen toteutuksessa.

Lähteet:

Rentola L., Moniammatillinen yhteistyö ja opiskelijahuoltotyö opiskelijan tukena, julkaisussa Raudasoja A. (toim.), Erityisen hyvää ohjausta ja opetusta, Hämeen ammattikorkeakoulu, 2013, 85-89.

OPH, Selvitys ammatillisesta erityisopetuksesta 2012

Oph.fi

Hyria.fi

Päivi Lohi-Aalto ja Katja Saarikoski: Mistä opettaja tunnistaa oppimisvaikeuden ja miten ohjaa?

Lukivaikeus, keskittymisen vaikeus vai mielenterveyden ongelma?

”Joukko levottomia ja pälättäviä opiskelijoita istuu edessäni riveittäin pulpeteissa (tila on niin pieni, ettei muuhun ole mahdollisuutta 25 opiskelijan kanssa), mutta henkisesti he ovat jossain muualla. Pari makoilee pää pulpetilla, yksi laittelee hiuksiaan ja osa selailee puhelintaan. Meteli on korvia huumaava. Muutamia valuu pikkuhiljaa tunnille melko väsyneen näköisenä. Aloitan tunnin terhakkaasti, mutta melu yltyy ja yksi lähtee vessaan ja toinen juomaan. Mistä on kyse? Laiskojako ovat vai elämänhallinta hukassa? Olisiko oppimisvaikeuksia? Mistä tämänkin nyt sitten tietäisin? On pakko siis selvittää mitä oppimisvaikeudet ovat ja miten opetettavat asiat saisi käytyä ylipäätään läpi.”  

Miten tunnistan lukivaikeudet, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt sekä mielenterveyden ongelmat?

Lukivaikeudessa on kyse lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudesta, jolloin puhutaan dysleksiasta. Tällöin lukeminen voi olla hidasta ja siinä tulee virheitä sekä luetun ymmärtämisessä voi olla vaikeuksia. Kuunteleminekin voi olla vaikeaa tai kirjoittaessa kirjaimia puuttuu, niitä on liikaa tai kirjainten paikat vaihtavat paikkaa. (Lukihäiriö.fi, internet -sivut). Lukivaikeudesta saattaa seurata vaikeuksia matematiikassa. Lisäksi seurauksena voi olla keskittymisen ja mielenterveyden ongelmia.

ADHD on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, joka ilmenee yliaktiivisuutena, tarkkaamattomuutena ja impulsiivisena käytöksenä. Tällainen oppilas on rauhaton, puhuu paljon, ei jaksa odottaa vuoroaan eikä keskittyä. Hän unohtelee ja kadottaa tavaroitaan, ei saa tehtäviään suoritettua loppuun, tekee huolimattomuusvirheitä, hosuu, myöhästelee eikä pidä lupauksiaan. Hän ei pysty itsenäiseen työskentelyyn, suuttuu herkästi, haluaa kaiken heti ja ottaa kohtuuttomia riskejä. (Opetushallitus, Esteetön amis, internet -sivut).

Mielenterveysongelmista kärsivä saattaa olla kovaääninen, ei kuuntele tai noudata ohjeita, on altis houkutuksille, pelottelee, uhoaa, suuttuu ja on vihainen. Toisaalta hän saattaa myös olla hiljainen ja iloton, eristäytyä muista ja on epäluuloinen sekä tulkitsee asioita väärin. Hän voi myös pyrkiä täydellisyyteen. (Jokinen ym. 2008).

Miten ohjaan opiskelijaryhmääni, jossa kenties on oppimisvaikeuksia?

Vastaus on yksinkertainen: Ohjaan samalla tavalla kuin kaikkia niitä opiskelijoita, joilla ei ole oppimisvaikeuksia. Järjestän turvallisen ja oppimismyönteisen oppimisympäristön, asetan selkeät rajat ja pelisäännöt, käytän monipuolisia oppimismenetelmiä, annan mahdollisuuden osoittaa oppimista usealla eri tavalla, mahdollistan itselleni ja opiskelijoille palautteen antoon mahdollisuuden sekä tuen opiskelijoiden jaksamista ja voimavaroja. Mitä sitten käytännössä teen, että opittavat asiat saadaan käytyä läpi, vaikka oppimisvaikeuksia saattaa olla?    

Heti alkuun käymme läpi mitkä ovat kurssin tavoitteet ja millä tavoin kurssin saa suoritettua. Siksi teen selkeät kirjalliset ohjeet heti ensimmäiselle oppitunnille. Käymme ne yhdessä läpi. Miten korvaat, jos olet ollut oppitunneilta pois? Pelisäännöt ja rajat ovat kaikille selvät. Luokkajärjestystä en voi muuttaa, mutta päätän siirtää levottomimmat eteen niin, että pystyn pitämään heihin katsekontaktin koko ajan. Levottoman opiskelijan molemmille puolille sijoitan rauhalliset opiskelijat, joiden ajattelen rauhoittavan ylivilkkaita.

Olen valinnut pedagogiikan, jossa opiskelijat hankkivat tietoa aiheista, joiden sisällöt olemme yhdessä heidän kanssaan määritelleet. Opiskelijat saavat vaikuttaa kurssin sisältöön ja tavoitteisiin, mikä takaa aiheiden kiinnostavuuden. Keskustelemme yhdessä aiheista ja niiden tärkeydestä. Päätän pilkkoa opittavan asian pieniin osiin ja teetän pareittain ja kolmen hengen ryhmissä tehtäviä aiheisiin liittyen. Tehtäviin ohjeistukset laitan kirjallisesti esille ja toistan ohjeet ääneen niin, että puhun suoraan heille, joiden on vaikea keskittyä ohjeiden vastaan ottamiseen.  Pyrin kannustamaan tehtävien tekemiseen mahdollisimman paljon: ”Tämä on tärkeää, koska…”

Tiedonhankintaa tehdään pareittain kirjastossa ja netistä. Ohjaan jokaista paria tiedon lähteille. Parit tuottavat esitykset muulle ryhmälle hankkimansa tiedon pohjalta. Kirjoittamistyö ja esitykset laaditaan parityöskentelynä, jolloin kenenkään ei tarvitse yksin työstää aihetta kirjalliseen muotoon. Suullisella esityksellä on mahdollisuus täydentää kirjallista tuotosta, jolloin opettajana saan käsityksen siitä, miten opiskelijat ovat aihepiirin sisäistäneet. Opitun asian esille tuominen ei ole pelkästään kirjallisen tuotoksen varassa. Huomaan, että useilla ryhmässäni on vahva suullinen ilmaisu, vaikka kirjalliset tuotokset ovatkin melko suppeita.

Sitten esitykset voivat alkaa. Opiskelukaverin tuotoksia kuunnellaan hiirenhiljaa. Itselleni jää mahdollisuus täydentää esityksiä. Nyt minä saan opettajana antaa rohkaisevaa palautetta henkilökohtaisesti jokaiselle. Olen myös järjestänyt vertaispalautteeseen mahdollisuuden ja huomaan, että opiskelijat antavat todella hyvää palautetta toisilleen, mikä taas lisää opiskelijoiden välistä yhteenkuuluvuutta. Tämä puolestaan lisää turvallisuuden tunnetta ryhmässä. Ryhmän jäsenet tukevat toinen toisiaan, mikä vahvistaa jokaisen opiskelijan voimavaroja ja jaksamista.

Lähteet

ADHD-liiton internet sivut: http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/tietoa-ammattilaisille/ohjeita-opettajille

Jokinen A., Rentola L., Eskola S. 2008. Psyykkistä tukea tarvitsevan opiskelijan opetus ja ohjaus ammatillisessa oppilaitoksessa. Opas opettajille ja opiskelijahuollon työntekijöille. Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus.

Lukihäiriö.fi, internet –sivut: www.lukihairio.fi

Opetushallitus, Esteetön amis, internet –sivusto: http://www.esteetonamis.fi/

Sari Selkälä: Tutkiva oppiminen

Tutkiva oppiva

- ajattelutapa, ei pedagoginen menetelmä

Tutkivan oppimisen tavoitteena on ymmärtäminen, ilmiöiden selittäminen. Siinä oppiminen tapahtuu ongelmanratkaisujen kautta, omien ennakkokäsitysten tietoisena pohtimisena ja käytännön yhdistämisenä teoriaan. Pohjana on arkitiedon kautta peilata opittavaa teoriatietoon ja synnyttää uutta tietoa. Taustalla on ajatus siitä, että aikaisemmin luodun tiedon ymmärtäminen on psykologisella tasolla olennaisesti samanlainen prosessi kuin uuden tiedon luominen. Tutkivan oppimisen prosessissa oppimisryhmä tai –yhteisö käyttää tieteellisille tutkimusryhmille tai asiantuntijaorganisaatioille tyypillisiä tiedonrakentamisen käytäntöjä. Oppiminen on ongelmanratkaisua, vuorovaikutusta ja yhteisöllistä tiedon rakentamista. Tutkivan oppimisen ydin lähtee ajatuksesta, että ryhmä on älykkäämpi kuin yksilöt yksin.

Tutkivassa oppimisessa tärkeää on oppimista tukeva kontekstin luominen eli käsiteltävät asiat kytketään merkityksellisiin ongelmiin tai tieteellisessä tutkimuksessa tieteenalan keskeisiin periaatteisiin, oppimisyhteisön muodostumista tuetaan aktiivisesti sekä oppimiselle suunnitellaan ja asetetaan yhteiset tavoitteet. Tutkivan oppimisen mallissa teoria ei aukene ilman käytäntöä, mutta käytäntö ei uusiudu ilman sitä tukevaa teoriaa. Tutkivaa oppimista voi kuvata prosessiksi tai kehäksi, jossa tietyt prosessit seuraavat toisiaan ja ohjaavat kohti syvää oppimista ja ennen kaikkea ilmiöiden ymmärtämistä.

Ongelmien asettamisella on keskeinen rooli tutkivan oppimisen prosessissa. Ongelmat rakentuvat usein luontevasti opiskelijoiden aikaisemman ja uuden tiedon välisestä ristiriidasta tai haasteesta. Ongelmien asettelun kautta rakentuu yhdessä uutta, aihetta syventävää tietoa. Tutkiva oppiminen kumpuaa ongelmasta, joka halutaan ratkaista. Prosessissa pienempien ongelmien ja haasteiden kautta vastataan asteittain suuriin ja vaikeisiin kysymyksiin ja luodaan yhdessä uutta tietoa käsiteltävästä aiheesta tai asetetusta tutkimusongelmasta.

Keskeisiä käsitteitä: konteksti, ongelman asettaminen, yhteisöllisyys, kriittinen arviointi, tiedonjakaminen, jaettu asiantuntijuus.