6. oppimiskysymys oli MILLAISTA ON TUTKIVA OPPIMINEN JA ONGELMAKESKEINEN /ONGELMALÄHTÖINEN OPPIMINEN?

 

17.1.2014 lähipäivänä kokoonnuttiin HAMK :ssa Hämeenlinnassa.

 

Kimmo ja Pertti esittelivät asiaa Word-tiedostolla.

Alkuun opeopiskelijat esittivät esimerkkejä omilta aloiltaan tutkivasta oppimisesta: painojäljen tutkiminen, kivipinnan vaurioitumisen tutkiminen...Kristiina totesi että sairaanhoitoalallahan on pelkkää ongelmaa ja kipua :D ! Oma esimerkkini voisi olla vaikka tuholaisten ja tautien vaurioiden tutkiminen kasveista.

Härmätauti happomarjassa

Pertti selvitti että tutkiva oppiminen etenee vaiheittain ja avoimien kysymysten esittäminen on erittäin tärkeää. On huomioitava myös opiskelijan valmentaminen pitkäkestoiseen tehtävään.
Markku huomautti että tutkivan oppimisen loppupuolella olisi hyvä pohtia sitä, miten varmistetaan ettei mahdollinen ongelma toistu uudelleen. Kimmo tähdensi että ongelma on ehdottomasti ratkaistava, sitä ei saa jättää avoimeksi leijumaan.
Hannele heitti huomion että hänen aiemmin esittelemänsä lento-onnettomuuscase oli itseasiassa ongelmaperusteista oppimista.

Pertti esitteli käyttämäänsä auto-osaston oppimismallia /tehtävää (työmääräyslomake)

• oppilas tarkistaa automallin tiedot autodata-tietopankista (yleiseti käytössä autoalalla)
• vuorovaikutusosaaminen tärkeää, autohuoltoasiakas ja työn vastaanottaja saattavat puhua aivan eri asioista
• autoalalla poissulkeminen on usein yksi ratkaisukeino

Loppuaktiviteettina piti miettiä miten ongelmia lähdetään ratkomaan kunkin omalla alalla? Tässä vaiheessa aika loppui taas kesken (niin kuin meidän ryhmässä on tapana käydä) joten tänne voisikin kommentoida kukin omakohtaisia kokemuksia!

Materiaalia:
Ryhmän kehitys ja ohjaajan rooli eri vaiheissa.
Kimmon linkkejä rakennusalan mittaustyökaluihin

5. oppimiskysymys oli MITEN OPITAAN JA OPETETAAN SIMULAATION AVULLA?

 

17.1.2014 lähipäivänä kokoonnuttiin HAMK :ssa Hämeenlinnassa.

 

Jukka esitteli ensin PP-esitys tukenaan mitä simulaatio, simulaattori ja simulointi termeinä tarkoittavat (simulaattorikouluttajan käsikirja).

Ensimmäinen simulaattori 1860 oli poolosimulaattori...pelaaja tynnyrin päälle ja poolomaila käteen :)
Jukka puhui simulaatiomallin hyödyistä kouluttajan näkökulmasta joista yksi tärkeimmistä on ehkä riskittömyys. Esille tuli myös hyötyjä organisaatiolle mm. kustannustehokkuus (vahingot, polttoaineet, varaosat...).
Opiskelijan hyötyjä simulaatiomallissa on mm. tadon oppiminen entistä aiemmin, motivaation parantuminen ja työssäoppimispaikalle siirtymisen paremmat valmiudet.

Opeopiskelijaporukasta heiteltiin erilaisia esimerkkejä eri aloilla käytössä olevista simulaatioista. Valvomosimulaattori turvallisuusalalla, lentosimulaattori, lypsysimulaattori, metsäkone jne...

Meilläkin kotona löytyvä simulaattori :)

Leena halusi tietää miten opettaja opettaa simulaatiomallissa? Jukan mukaan harjoitteiden luomiseen menee aikaa paljon. Tehtävät ja kysymykset tulee miettiä hyvin tarkasti. Esille tuli myös että virtuaaliympäristö saattaa aiheuttaa joillakin pahoivointia (simulaattorisairautta). Tähän voi vaikuttaa siedätyshoidoin. Myös on uusia simulaattoreita joissa pahoinvointia ei välttämättä koeta.

Jukalla on metsäpuolen koulutuksessa käytössä yhdeksän simulaattoria. Ensin opiskelijat oppivat simulaattorilla liikkeet ja suunnat, alkeista pitää lähteä koska kaikille ei välttämättä vasen ja oikeakaan ole vielä itsestään selvää. Myöhemmin opiskelijat siirtyvät aidolle oikealle työmaalle.

Lopuksi Jukka esitteli koulutuksensa perusrakennetta. Simulaattorikoulutuksen suunnittelu, menetelmät ja toteutus.

4. oppimiskysymys oli MITÄ ON PROJEKTIOPPIMINEN?

 

17.1.2014 lähipäivänä kokoonnuttiin HAMK :ssa Hämeenlinnassa.

 

Pentti ja Tomi esittelivät PowerPoint tukenaan mitä projektioppiminen on ja rinnalla viittasivat Tomin 2D-verkostokoulutuscaseen (kuinka siinä projektioppimista toteutetaan).

PP -esityksessä oli kivasti määritely alussa, millainen on laadukas oppimisympäristö.
Tomi esitteli opiskelijoidensa seminaaria varten tuottaman lopputyön. Sitten juteltiin projektityökaluista (My Project, StarBrix, Gantt-kaavio, Pert-kaavio) ja pari selvitti projektin oppimisen vaiheita sekä projektioppimisen käyttämistä yrittäjämäisesti (kts PP-esitys).

Lopuksi tehtiin ryhmätehtäviä muutamasas ryhmässä, pohdittiin millaisia voivat olla projektin epäonnistumisen sudenkuopat? Tässä pohdinnan tulosta:

• projektiin sitoutuminen/ osallistuminen
• pakotettu osallistuminen ei motivoi -kun määrätään jokin aihe joka ei esim. kiinnosta
• annettu aika, määrärahat
• jos kaikilla osallistujilla on samat näkökulmat se ei rikastuta projektia
• projektin rajat, kontrollointi, ohjaaminen ja työkalujen hallinta
• selkeä työnjaon puuttuinen tyhmän sisällä
• jos osallistujien keskinäinen viestiminen ei toimi
• henkilöristiriidat osallistujien välillä
• selkeän tehtävänannon puuttuminen
• jos projektin tavoitteeseen on mahdotonta päästä
• jos projektia ei saateta loppuun tai ei esim. viedä käytännön tasolle
• jos projektia ei pureta lopussa (palaute jne..)

Todettiin yhdessä että koko opiskelukin kokonaisuutena on opiskelijan projekti, hakeutumisvaiheesta ja ensimmäisestä henkilökohtaistamisesta lähtien :)
EI PROJEKTIA VAIN PROJEKTIN ILOSTA.....ON OLTAVA SELKEÄ TAVOITE.

Markku vielä lisäsi että hänen mielestään erityisen hyvää on, että kaikki projektissa osallistuvat ovat "tulosvastuussa". Tämä vaikuttaa osaltaan projektiin osallistumiseenkin.


Tässä kaikille opekoululaisille tuttu projektikaavio! Mikähän kaavio on kyseessä ;)

3. oppimiskysymys oli MILLAINEN ON KOGNITIIVINEN OPPIPOIKAMALLI (mestari-kisälli)?

 

17.1.2014 lähipäivänä kokoonnuttiin HAMK :ssa Hämeenlinnassa.

 

Alina ja Tarja esittelivät PowerPoint-esityksellä oppipoikamallin perusteita.

Alina korosti oppimisympäristön tärkeyttä tässä oppimismallissa. Myös vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä! Jaettiin kokemuksia ja esimerkkejä oppipoikamallista opeopiskelijoiden omasta työelämästä.
Keskusteltaessa heräsi kysymys: olisiko "mestarina" parempi olla vasta jokin aika sitten valmistunut ja jonkin vuoden työkokemusta omaava "mestari" (työpaikkaohjaaja) kuin että mestarina olisi varsinainen alan "guru"? Millä keinoin guru pystyy "laskeutumaan opiskelijan tasolle"? Tästä päädyttiinkin sitten keskustelemaan erilaisista käytännöistä kouluttaa "mestareita" työssäoppimispaikoilla.
Myös oppipoikamallissa välittyvät arvot otettiin esille, tämä arvojen välittyminen ei aina tapahdu positiivisella tavalla...

Helmentekijä ja oppipoika     photo by Okinawa Soba on Flickr

Tällä oppimismallilla voisi ajatella tapahtuvan opetus, jossa pidemmälle edistyneet opiskelijat ohjaisivat alussa olevia opiskelijoita. Näin uusi opiskelija saisi samalla sujuvasti "tukihenkilön" itselleen. Tätä peilaa esim. floristin ammattitutkinnossa valinnainen tutkinnon osa: työpaikkaohjaajana toimiminen. Itse näin floristiikan kouluttajana mietin miten myisin opiskelijoille tätä tutkinnon osaa...valinnaisia kun saa valita vain yhden ja tämä tutkinnon osa ei taida olla yhtä houkutteleva kuin vaikkapa juhlakoristelun suunnitteleminen ja tekeminen.

Sitten seurasi videonpätkä, jossa viidennessä sukupolvessa savenvalantaa tekevä mestari esitteli keramiikkaa. Mestari kertoo hiukan millaisia opiskelijoita hän ohjaa. Muutama oppipoikakin on päässyt videolle. Alina linkitti moodleen meille myös artikkelin rakennusalan oppipoika-kisälli-mestari-mallista ja blogitekstin nykypäivän oppipoikamallista Saksassa.

Aktiviteetiksi Alina ja Tarja järjesti meille ryhmäpohdintaa ja paneelin (oppimismenetelmänä siis väittely). Porukka jaettiin "oppipoikiin" ja "mestareihin". Kumpikin ryhmä pohti omasta näkökulmastaan mitä positiivista ja mitä negatiivista oppimismallissa on.
Paneeliin esittelijäpari oli valinnut etukäteen osallistujat. Panelistit väittelivät aiheesta: onko oppipoikamalli hyvä opetusmenetelmä? Toiset siis puolsivat ja toiset olivat vastaan.
 Puheenvuoroja jakoi pj Kimmo -ensin hyvinkin puolueettomasti :) ja Heli oli valittu viimeisen sanan antajaksi. Heli siis tulisi paneelin lopuksi päättämään onko oppimismenetelmä hyvä vai ei. Helin päätös: menetelmä on hyvä, mutta ei toimi meidän ammatillisessa koulutuksessa niin hyvin KUIN SE VOISI TOIMIA.
Aika loppui taas kesken, niin kuin meidän ryhmässä aina!

2. oppimiskysymys oli MITEN OPETETAAN JA OPITAAN DIANA-MALLISSA?

 

16.1.2014 lähipäivänä kokoonnuttiin Ahlmanin ammattiopistolla Tampereella.

Riitta (sosiaali ja terveysala) ja Marko (hiusala) avasivat oppimiskysymystä PP-esityksellä ja "paperille painetulla timantilla".

 

Pari korosti dialogiosaamisen merkitystä tässä oppimismallissa. Keskusteltiin köydenpunojien koko voimalla siitä mitä dialogi on ja jaettiin omia kokemuksia. Tästä oli kaikilla aika hyvä käsitys, koska edellisessä opintojaksossa (opettaja oppimisyhteisön jäsenenä) käsiteltiin dialogiosaamista ja tehtiin dialogiharjoitteita Helena Aarnion johdolla.
Mietittiin myös tietoteknisten taitojen tarpeesta Diana-mallissa ja pohdittiin miksi Moodle-oppimisalustan käyttö on "nihkeää"ja tuntuu niin vaikealta opiskelijoiden mielestä?

• mahdollinen syy tiedon paljous tai tylsä ulkoasu
• pitäisikö Moodlea käyttää opinnoissa enemmänkin "tietopankkina" ja vakaana tausta-alustana josta sitten löytyisi linkit muihin oppimisen työkaluihin (sosiaaliseen mediaan jne..)

Diana-mallissa on tärkeää selvittää opiskelijoille oppimismallin perusteet ennen oppimisen aloittamista.
Tuumittiin että malli sopisi ehkä työssäoppien oppijoille parhaiten. Tästä juontui keskustelu työelämän edustajien yhdistämisestä dialogiin verkossa: työelämästä osallistuminen verkkokeskusteluun voisi olla hyvä ratkaisu.
Verkko-opetuksessa on positiivista kiireettömyys, vastauksia voi pohtia rauhassa. Opiskelijat tulisi ehdottomasti ohjata avoimien kysymysten esittämiseen dialogin kehityksen kannalta.
Puhuttiin Diana-mallin yhteisöllisyydestä; dialogin rakentuminen vie eteenpäin yhteistä asiaa. Kannattaa harkita "ei niin tiukan kielioppiasun" mukaista ilmaisua dialogissa, jotta keskusteluun osallistuminen olisi helppoa :). Kevyemmän kieliopin käyttäminen ei aseta ehkä yhtä kovia paineita erilaisille osallistujille.
Myös dialogin osallistujamäärällä on merkitystä. Sopiva dialogin ryhmäkoko on 3-5 henkilöä.
Keskustelu rönsyili taas uriltaan oman opeopiskelijaporukan dialogikeskusteluun Moodlessa, tämä on vielä hiukan kankeaa...miten kehitettäisiin? Markku heitti ilmaan kysymyksen siitä, onko tuo meidän Moodlekeskustelu sittenkään niin välttämätöntä tuoda esiin näkyväksi -riittäisikö sittenkin valmis lopputulos?
Lopuksi puhuttiin vielä arvioimisen ideoista, miten ja millä arvioidaan? Leena esitti hyvän ehdotuksen, että oppimisen ja osaamisen arviointi-jaksolla meidän Moodleen avattaisi ARVIOINTITORI, johon koko porukka voisi käydä laittamassa omia ideoitaan ja käytänteitään.

1. oppimiskysymys oli MILLAISTA ON CASE-POHJAINEN OPPIMINEN?

 

16.1.2014 lähipäivänä kokoonnuttiin Ahlmanin ammattiopistolla Tampereella.

Kristiina (sosiaali- ja terveysala) esitteli PowerPoint-esityksellä asiaa tapauskohtaisesta oppimisesta.

Selväksi kävi, että case-oppimisessakin yhteisöllinen oppiminen on usein hedelmällisempää kuin yksin puurtaminen! Moni köydenpunojasakista käyttää opetuksessaan ko. menetelmää ja omakohtaisia kokemuksia esitettiin paljon
Kristiina kertoi mm. oman kokemuksensa "kylvettämisen oppimistapauksesta" loppuratkaisuineen....siihen sen enempää syventymättä....hän siis esitteli "casen". Case on siis tapaus joka pitää ratkaista.
Jälleen kertoiltiin ja pohdiskeltiin rikastuttavia koko sakin omia kokemuksia ja erääseen Kristiinan "caseen" liittyen totesimme viisaasti -yleisesti opettamiseen liittyen, että opettajan ei kannata valehdella opiskelijoille. Jos et tiedä, niin ole rehellinen ja tunnusta se ennemmin kuin että alkaisit syöttää pajua! Kristiina ehkä voisi kommentoida ja kertoa mikä tämä tapaus varsinaisesti oli kun itse muistan kuitenkin jotain väärin :)
Kristiina esitteli myös erään "pieleen menneen casen" ja pohdittiin koko sakin voimalla mistä epäonnistuminen olisi voinut johtua.

Helena (lentoliikenneala) esitteli lentoliikenneonnettomuus-casen.

Helenan organisaatiossa järjestetään usein kertauskoulutustilaisuuksia joissa vastaavia "caseja pohditaan:

• case esitellään aluksi kokonaisuudessaan
• sen jälkeen palataan tiettyihin kohtiin tapauksessa ja keskustellaan yhdessä
• casea verrataan oman organisaation toimintaan "miten meillä toimittaisiin tässä tapauksessa"
• lopuksi keskustellaan vuorovaikutteisesti siitä, mikä olisi "se oikea tapa" toimia
• esitystekniikoina PP, videot, simulaattori, demonstrointi jne..

Kuva: Greg L.

Koska köydenpunojasakissamme on laaja-alaisesti edustettuna erilaisia ammatti-aloja, kysymyksiä herää paljon ja keskustelukin rönsyilee välillä hyvinkin kauas itse aiheesta... Lopuksi siis tentattiin Helenaa lentoturvallisuudesta :).

Sovittiin vielä, että köydenpunojat vinkkaavat omalla Moodlealustalla millainen case-käytäntö voisi olla hyvä ja millaisia omakohtaisia kokemuksia kullakin on.

Ensimmäisen lähipäivän aamu.

 

16.1.2014 lähipäivänä kokoonnuttiin Ahlmanin ammattiopistolla Tampereella.

 

 

Aamulla Pepe kuljetti köydenpunojia pedagogisella tähtitaivaalla.

 

Katja M-L selvitti porukalle oppimisympäristö -käsitettä.

Keskusteluun tuotiin erilaisia näkökulmia opeopiskelijoiden omien kokemusten pohjalta.

 Tämän jälkeen harjoitettiin opettajaoppilasporukan kukkasidontataitoja :)

 Kokeiltiin soveltaa taidon oppiminen tekemällä -opetusmenetelmää kukkasidonnassa spiraalikimpun sitomisen opetteluun.
Normaalisti opetan kimpun hyvin perinteisellä mallioppimisen menetelmällä:

1. Opettaja kertoo spiraalikimpusta "teorian" PowerPoint-esitys tukena.
2. Opettaja sitoo demonstraation.
3. Opiskelijat sitovat mallin mukaan ja jatkavat harjoitusta kunnes osaavat ja saavat purkaa kimppunsa.

Taidon oppiminen tekemällä -menetelmäkokeilussa opettajina toimivatkin minun sijastani floristi- sekä kukka- ja puutarhakaupan alan puutarhuriopiskelijani! Aktiviteetin kulku oli seuraava:

1. Opiskelijat neuvoivat miten materiaalit (10 kpl ruusuja ja hiukan leikkovihreää) kannattaa käsitellä ennen kimpuksi sitomista ja opastivat millä kimppu sidotaan kiinni, juuri muita neuvoja ei annettu.
2. Opeopiskelijat sitoivat kukkakimpun omalla tyylillään.
3. Sitomisen jälkeen keskusteltiin hiukan siitä mitkä asiat tuottivat ongelmia.
4. Puutarhuriopiskelija demonstroi kuinka kimppu tulisi tehdä ja floristiopiskelija selosti vieressä mitä sitoja tekee.
5. Opettajaopiskelijat sitoivat kimpun uudelleen ja floristi /puutarhuriopiskelijat neuvoivat henkilökohtaisesti sitomisessa sekä antoivat palautetta yksilöllisesti.
• Jos joku olisi onnistunut ei  hänen olisi tarvinnut sitoa uudelleen... no niin hienosti ei kuitenkaan käynyt :)

 Jospa hiukan purkaisin mitä tämä kokeilu pedagogiikan kannalta sisälsi:
Pedagoginen malli oli esittävä opetus. Opetusmenetelminä olivat taidon oppiminen tekemällä (sisältäen virheen kautta oppimisen tai osaamisen tunnistamisen), demonstraatio ja opetuskeskustelu.

1. Vaihe oli floristi /puutarhuriopiskelijoiden opetuskeskustelun alustusvaihetta.
2. Vaihe oli virheen kautta oppiminen:

• virheellä ikäänkuin luodaan motivaatio /halu oikein oppimiseen
• jos olisi ollut taustalla jo hankittua osaamista -se olisi tunnistettu tässä kohtaa

3. Vaihe oli opetuskeskustelua tuloksista /tilanteesta ja syntyneistä ongelmista:

• virheen kautta oppimisessa opettajan vastuulla on, että virheestä opitaan

4. Vaiheessa tuli demonstraatio oikeasta tavasta.
5. Vaiheessa opeopiskelijat jäljittelivät mallia, keskustelivat Floristi /puutarhuriopiskelijoiden kanssa joilta saivat yksillöllistä ohjausta ja palautetta työskentelyn aikana eli kävivät opetuskeskustelun jäsentämis- /ymmärtämisvaihetta.
6. Lopuksi keskusteltiin vielä yhteisesti eli käytiin opetuskeskustelun yhteenvetovaihe.

Todettiin että tämä kokeiltu menetelmä ei ehkä sovi sellaisiin harjoitteisiin joissa on yksi ainoa tapa toimia /tehdä oikein. Myös turhautumisesta voi tulla ongelma virheen kautta oppimisen vaiheessa.

Ai milläkö sain opiskelijat tulemaan vapaa-aikanaan kokeiluun mukaan? -no porkkanalla :) He saavat todistukseen merkinnän osallistumisestaan opetustuokioon!

Lähteitä: Hannu Salakari. Taitojen opetuksen käytännön toteutus.
               Oulun seudun ammattikorkeakoulu.

Uusi vuosi 2014 ja köydenpunojilla uudet kujeet :)

 

Oppimisen ohjaaminen opintojakso polkaistiin käyntiin ja opintopiirimme vastaa tästä seitsemän opintopisteen laajuisesta opintojaksosta.

Olemme suunnitelleet opintojaksoa toki myös viime vuoden lähipäivien puitteissa, mutta pääsääntöisesti Lync-palavereiden ja facebookin avulla -myös puheluita on otettu useaan otteeseen.

• hedelmällinen ja hauska opintopiirimme: Katja Nurminen (floristiikka-Ahlmanin koulun Säätiö) / Katja Mäkinen-Leivo (logistiikka-ala -Forssan ammatti-instituutti) / Matti Keinonen (teknologiapalvelut-Länsi-Uudenmaan aikuisopisto) / Pertti "Pepe" Puhakainen (palveluliiketoiminta ja liiketalous-Länsi-Uudenmaan aikuisopisto) / Taina Kunttu (yrityspalvelut-Länsi-Uudenmaan aikusopisto)
• opintojaksomme käsittää neljä lähipäivää etäjaksoineen
• koko opettajaopiskelijaporukkamme (köydenpunojat) on koulutuksen alussa jaettu opintopiireihin (vastaavat eri opintojaksoista) ja opintopareihin (vastaavat oppimiskysymyksiin)
• viime vuoden lopulla esittelimme opintojaksomme sisällön ja ammattitaitovaatimukset köydenpunojasakille ja jaoimme oppimiskysymykset joihin opintoparit valmistautuvat etäjaksoilla vastaamaan
• lähipäivillä parit esittelevät (opettavat) oman oppimiskysymyksensä kaikille köydenpunojille

Tämä blogi käsittelee mm. lähipäivillä läpi käytyjä oppimiskysymyksiä. Kovasti toivomme kommentointeja lukijoilta!