lauantai 18. tammikuuta 2014

Ensimmäisen lähipäivän aamu.

 

16.1.2014 lähipäivänä kokoonnuttiin Ahlmanin ammattiopistolla Tampereella.

 

 

Aamulla Pepe kuljetti köydenpunojia pedagogisella tähtitaivaalla.

 

Katja M-L selvitti porukalle oppimisympäristö -käsitettä.

Keskusteluun tuotiin erilaisia näkökulmia opeopiskelijoiden omien kokemusten pohjalta.


 Tämän jälkeen harjoitettiin opettajaoppilasporukan kukkasidontataitoja :)

 Kokeiltiin soveltaa taidon oppiminen tekemällä -opetusmenetelmää kukkasidonnassa spiraalikimpun sitomisen opetteluun.
Normaalisti opetan kimpun hyvin perinteisellä mallioppimisen menetelmällä:
  1. Opettaja kertoo spiraalikimpusta "teorian" PowerPoint-esitys tukena.
  2. Opettaja sitoo demonstraation.
  3. Opiskelijat sitovat mallin mukaan ja jatkavat harjoitusta kunnes osaavat ja saavat purkaa kimppunsa.

Taidon oppiminen tekemällä -menetelmäkokeilussa opettajina toimivatkin minun sijastani floristi- sekä kukka- ja puutarhakaupan alan puutarhuriopiskelijani! Aktiviteetin kulku oli seuraava:
  1. Opiskelijat neuvoivat miten materiaalit (10 kpl ruusuja ja hiukan leikkovihreää) kannattaa käsitellä ennen kimpuksi sitomista ja opastivat millä kimppu sidotaan kiinni, juuri muita neuvoja ei annettu.
  2. Opeopiskelijat sitoivat kukkakimpun omalla tyylillään.
  3. Sitomisen jälkeen keskusteltiin hiukan siitä mitkä asiat tuottivat ongelmia.
  4. Puutarhuriopiskelija demonstroi kuinka kimppu tulisi tehdä ja floristiopiskelija selosti vieressä mitä sitoja tekee.
  5. Opettajaopiskelijat sitoivat kimpun uudelleen ja floristi /puutarhuriopiskelijat neuvoivat henkilökohtaisesti sitomisessa sekä antoivat palautetta yksilöllisesti.
    • Jos joku olisi onnistunut ei  hänen olisi tarvinnut sitoa uudelleen... no niin hienosti ei kuitenkaan käynyt :)
 Jospa hiukan purkaisin mitä tämä kokeilu pedagogiikan kannalta sisälsi:
Pedagoginen malli oli esittävä opetus. Opetusmenetelminä olivat taidon oppiminen tekemällä (sisältäen virheen kautta oppimisen tai osaamisen tunnistamisen), demonstraatio ja opetuskeskustelu.

1. Vaihe oli floristi /puutarhuriopiskelijoiden opetuskeskustelun alustusvaihetta.
2. Vaihe oli virheen kautta oppiminen:
  • virheellä ikäänkuin luodaan motivaatio /halu oikein oppimiseen
  • jos olisi ollut taustalla jo hankittua osaamista -se olisi tunnistettu tässä kohtaa
3. Vaihe oli opetuskeskustelua tuloksista /tilanteesta ja syntyneistä ongelmista:
  • virheen kautta oppimisessa opettajan vastuulla on, että virheestä opitaan
4. Vaiheessa tuli demonstraatio oikeasta tavasta.
5. Vaiheessa opeopiskelijat jäljittelivät mallia, keskustelivat Floristi /puutarhuriopiskelijoiden kanssa joilta saivat yksillöllistä ohjausta ja palautetta työskentelyn aikana eli kävivät opetuskeskustelun jäsentämis- /ymmärtämisvaihetta.
6. Lopuksi keskusteltiin vielä yhteisesti eli käytiin opetuskeskustelun yhteenvetovaihe.

Todettiin että tämä kokeiltu menetelmä ei ehkä sovi sellaisiin harjoitteisiin joissa on yksi ainoa tapa toimia /tehdä oikein. Myös turhautumisesta voi tulla ongelma virheen kautta oppimisen vaiheessa.

Ai milläkö sain opiskelijat tulemaan vapaa-aikanaan kokeiluun mukaan? -no porkkanalla :) He saavat todistukseen merkinnän osallistumisestaan opetustuokioon!

Lähteitä: Hannu Salakari. Taitojen opetuksen käytännön toteutus.
               Oulun seudun ammattikorkeakoulu.






3 kommenttia:

  1. Katja M-L:llä oli hyvin koostetut kalvot oppimisympäristöistä. Voisitteko laittaa ne myös tänne blogiin, kiitos!

    Totesimme, että laajasti katsottuna oppimisympäristöjä on kaikkialla, missä itsekin olemme: kotona, koulussa, kadulla, kaupassa, työpaikalla, tv:ssä, netissä,...

    VastaaPoista
  2. Laitan ja tähän tulee vielä kukkasidonta-aktiviteetistakin juttu.

    VastaaPoista