sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Päivi Lohi-Aalto ja Katja Saarikoski: Mistä opettaja tunnistaa oppimisvaikeuden ja miten ohjaa?


Lukivaikeus, keskittymisen vaikeus vai mielenterveyden ongelma?
”Joukko levottomia ja pälättäviä opiskelijoita istuu edessäni riveittäin pulpeteissa (tila on niin pieni, ettei muuhun ole mahdollisuutta 25 opiskelijan kanssa), mutta henkisesti he ovat jossain muualla. Pari makoilee pää pulpetilla, yksi laittelee hiuksiaan ja osa selailee puhelintaan. Meteli on korvia huumaava. Muutamia valuu pikkuhiljaa tunnille melko väsyneen näköisenä. Aloitan tunnin terhakkaasti, mutta melu yltyy ja yksi lähtee vessaan ja toinen juomaan. Mistä on kyse? Laiskojako ovat vai elämänhallinta hukassa? Olisiko oppimisvaikeuksia? Mistä tämänkin nyt sitten tietäisin? On pakko siis selvittää mitä oppimisvaikeudet ovat ja miten opetettavat asiat saisi käytyä ylipäätään läpi.”  

Miten tunnistan lukivaikeudet, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt sekä mielenterveyden ongelmat?

Lukivaikeudessa on kyse lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudesta, jolloin puhutaan dysleksiasta. Tällöin lukeminen voi olla hidasta ja siinä tulee virheitä sekä luetun ymmärtämisessä voi olla vaikeuksia. Kuunteleminekin voi olla vaikeaa tai kirjoittaessa kirjaimia puuttuu, niitä on liikaa tai kirjainten paikat vaihtavat paikkaa. (Lukihäiriö.fi, internet -sivut). Lukivaikeudesta saattaa seurata vaikeuksia matematiikassa. Lisäksi seurauksena voi olla keskittymisen ja mielenterveyden ongelmia.

ADHD on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, joka ilmenee yliaktiivisuutena, tarkkaamattomuutena ja impulsiivisena käytöksenä. Tällainen oppilas on rauhaton, puhuu paljon, ei jaksa odottaa vuoroaan eikä keskittyä. Hän unohtelee ja kadottaa tavaroitaan, ei saa tehtäviään suoritettua loppuun, tekee huolimattomuusvirheitä, hosuu, myöhästelee eikä pidä lupauksiaan. Hän ei pysty itsenäiseen työskentelyyn, suuttuu herkästi, haluaa kaiken heti ja ottaa kohtuuttomia riskejä. (Opetushallitus, Esteetön amis, internet -sivut).

Mielenterveysongelmista kärsivä saattaa olla kovaääninen, ei kuuntele tai noudata ohjeita, on altis houkutuksille, pelottelee, uhoaa, suuttuu ja on vihainen. Toisaalta hän saattaa myös olla hiljainen ja iloton, eristäytyä muista ja on epäluuloinen sekä tulkitsee asioita väärin. Hän voi myös pyrkiä täydellisyyteen. (Jokinen ym. 2008).

Miten ohjaan opiskelijaryhmääni, jossa kenties on oppimisvaikeuksia?

Vastaus on yksinkertainen: Ohjaan samalla tavalla kuin kaikkia niitä opiskelijoita, joilla ei ole oppimisvaikeuksia. Järjestän turvallisen ja oppimismyönteisen oppimisympäristön, asetan selkeät rajat ja pelisäännöt, käytän monipuolisia oppimismenetelmiä, annan mahdollisuuden osoittaa oppimista usealla eri tavalla, mahdollistan itselleni ja opiskelijoille palautteen antoon mahdollisuuden sekä tuen opiskelijoiden jaksamista ja voimavaroja. Mitä sitten käytännössä teen, että opittavat asiat saadaan käytyä läpi, vaikka oppimisvaikeuksia saattaa olla?    

Heti alkuun käymme läpi mitkä ovat kurssin tavoitteet ja millä tavoin kurssin saa suoritettua. Siksi teen selkeät kirjalliset ohjeet heti ensimmäiselle oppitunnille. Käymme ne yhdessä läpi. Miten korvaat, jos olet ollut oppitunneilta pois? Pelisäännöt ja rajat ovat kaikille selvät. Luokkajärjestystä en voi muuttaa, mutta päätän siirtää levottomimmat eteen niin, että pystyn pitämään heihin katsekontaktin koko ajan. Levottoman opiskelijan molemmille puolille sijoitan rauhalliset opiskelijat, joiden ajattelen rauhoittavan ylivilkkaita.

Olen valinnut pedagogiikan, jossa opiskelijat hankkivat tietoa aiheista, joiden sisällöt olemme yhdessä heidän kanssaan määritelleet. Opiskelijat saavat vaikuttaa kurssin sisältöön ja tavoitteisiin, mikä takaa aiheiden kiinnostavuuden. Keskustelemme yhdessä aiheista ja niiden tärkeydestä. Päätän pilkkoa opittavan asian pieniin osiin ja teetän pareittain ja kolmen hengen ryhmissä tehtäviä aiheisiin liittyen. Tehtäviin ohjeistukset laitan kirjallisesti esille ja toistan ohjeet ääneen niin, että puhun suoraan heille, joiden on vaikea keskittyä ohjeiden vastaan ottamiseen.  Pyrin kannustamaan tehtävien tekemiseen mahdollisimman paljon: ”Tämä on tärkeää, koska…”

Tiedonhankintaa tehdään pareittain kirjastossa ja netistä. Ohjaan jokaista paria tiedon lähteille. Parit tuottavat esitykset muulle ryhmälle hankkimansa tiedon pohjalta. Kirjoittamistyö ja esitykset laaditaan parityöskentelynä, jolloin kenenkään ei tarvitse yksin työstää aihetta kirjalliseen muotoon. Suullisella esityksellä on mahdollisuus täydentää kirjallista tuotosta, jolloin opettajana saan käsityksen siitä, miten opiskelijat ovat aihepiirin sisäistäneet. Opitun asian esille tuominen ei ole pelkästään kirjallisen tuotoksen varassa. Huomaan, että useilla ryhmässäni on vahva suullinen ilmaisu, vaikka kirjalliset tuotokset ovatkin melko suppeita.

Sitten esitykset voivat alkaa. Opiskelukaverin tuotoksia kuunnellaan hiirenhiljaa. Itselleni jää mahdollisuus täydentää esityksiä. Nyt minä saan opettajana antaa rohkaisevaa palautetta henkilökohtaisesti jokaiselle. Olen myös järjestänyt vertaispalautteeseen mahdollisuuden ja huomaan, että opiskelijat antavat todella hyvää palautetta toisilleen, mikä taas lisää opiskelijoiden välistä yhteenkuuluvuutta. Tämä puolestaan lisää turvallisuuden tunnetta ryhmässä. Ryhmän jäsenet tukevat toinen toisiaan, mikä vahvistaa jokaisen opiskelijan voimavaroja ja jaksamista.

Lähteet


Jokinen A., Rentola L., Eskola S. 2008. Psyykkistä tukea tarvitsevan opiskelijan opetus ja ohjaus ammatillisessa oppilaitoksessa. Opas opettajille ja opiskelijahuollon työntekijöille. Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus.

Lukihäiriö.fi, internet –sivut: www.lukihairio.fi


Opetushallitus, Esteetön amis, internet –sivusto: http://www.esteetonamis.fi/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti