Janne Mähönen ja Jarmo Aho: Ongelmaperustainen oppiminen - Problem Based Learning (PBL)

Kyllä ongelmia maailmassa riittää!

Kun aiheita taas kerran ”huutokaupattiin” niin molemmat, sekä minä että Jarmo, olimme hyvin kiinnostuneita ja innoissamme tästä aiheesta. Onhan tämä niin lähellä insinöörimäistä ajattelua ja jokapäiväistä toimintaa tekniikan parissa tai ainakin sen täytyy olla jos yhtään olen ns. oikeita töitä tehnyt.

Kun sitten olimme saaneet aiheen itsellemme niin sitten alkoikin tiedon hakeminen ja haaliminen. Jarmo löysikin hyvän pohjamateriaalin netistä. Esa ja Sari Poikela ovat ehdottomasti tämän aihealueen asiantuntijat Suomessa. (Poikela 2002, Poikela & Poikela 2005)

Ennen kuin sain mitään materiaalia tai artikkeleita luettua niin omassa päässäni kajahti lausahdus ”Huston, we have a problem”. Hetken asiaa mietittyäni tuli vielä toinenkin idea mieleen; elokuva Shakaali, sen vanhempi versio. Minulla visiot lähtivät pyörimään kuin RR:n Trent 900 moottori.

Jarmo oli sillä aikaa jo ehtinyt perehtymään tarkemmin noihin materiaaleihin ja palautteli minun hyviä ideoitani virtuaaliselta kuulennolta takaisin maan pinnalle. Jos olemme ihan tarkkoja, niin nuo ideat eivät täytä PBL-prosessin vaiheita, joita kirjallisuudessa tuodaan esille. Toisaalta on myös niin, että ei ole olemassa vain yhtä oikeaa PBL-prosessia, vaan se riippuu hyvinkin paljon siitä, keneltä kysyy ja mikä on vastaajan tausta. PBL-prosessit eroavat joltain hiuksenhienolta osalta toisistaan. Itse en vain ymmärrä että pitäisi noudattaa yhtä ”kankeaa” prosessia. Kehitys kehittyy ja sen mukana kehittynee myös tämä PBL:kin, toivottavasti.

PBL:n syvin olemus löytyy

Edellä mainittujen, jo lähtöviivalla kohdattujen, ongelmien ratkaisemisen jälkeen pääsimme hahmottelemaan oppitunnin sisältöä. Haasteena oli saada yhdessä tunnissa kerrottua opettajaopiskelijakollegoillemme se, mitä tutkijat olivat mahduttaneet omiin väitöskirjoihinsa ja muihin tutkimuksiinsa.

Pidimme Jannen kanssa useita suunnittelukokouksia ja ymmärsimme nopeasti, että meillä on mahdollisuus opettaa ainoastaan yksi asia PBL:stä oppituntimme aikana. Sen asian tulisi olla tärkeintä, mitä meidän jokaisen pitäisi tietää PBL:stä tulevana opettajana. Vähitellen saimme kiteytettyä PBL:n ytimen ongelman suunnitteluun ja esittämiseen opiskelijoille. Kaikki muu on prosessin ohjaamista ja vuorovaikutustaitoja.

Toki PBL:ään sisältyy muitakin tärkeitä piirteitä ja niitä halusimme ottaa mukaan siinä määrin kuin aika sallisi. Eräs keskeinen tieto on varmasti se, mitä PBL ei ole. PBL:n hahmottaminen nimittäin tuntui itsestämmekin ehkäpä helpommalta juuri negaatioiden kautta. Prosessi itsessään on myös tärkeä, jotta tutorin rooli saataisiin selkeytettyä.

Suunnittelun tuloksena päädyimme tällaisen opetustunnin runkoon:

-        Mitä PBL on ja mitä se ei ole? (5 min)

-        PBL syklit (5 min)

-        Johdanto ongelmien kehittämiseen (15 min)

-        Ryhmätyö (15min)

-        Ryhmätöiden purku (20min)

-        Yhteenveto

Ongelma ongelmasta

PBL prosessina lähtee liikkeelle yhteisestä pisteestä, jota käsitellään ensimmäisen tutoriaalin aikana. Tulisiko siitä käyttää problem-sanan suoraa suomennosta, eli nimitystä ongelma, vai kenties prosessin näkökulmasta kuvaavampaa nimeä, kuten lähtökohta, triggeri, case tai tapaus?

Ongelma on sävyltään negatiivinen sana ja liitettäessä mihin tahansa asiayhteyteen, syntyy tarve saada ratkaista se. Tämä [ongelma] on myös tunnistettu PBL:n tutkijoiden parissa. Sanalle on haettu erilaisia kiertoilmaisuja, erityisesti englanninkielisessä kirjallisuudessa ja jopa kansainvälisissä konferensseissa. PBL:stä saatetaan puhua joustavasti samassa tilaisuudessa nimityksillä Practice based learning, Reflective learning, Solution-focused approaches, Small-group learning, Context based learning, Integrated learning, Solution focused learning ja Case based learning (Poikela, Lähteenmäki & Poikela, 2002). PBL:n yhteydessä on kuitenkin perusteltua pysyä sanassa ongelma ja pyrkiä liittämään se opettajan kielenkäytössä PBL:ään oppimisen perustana sekä pedagogisena filosofiana.

Terminologiasta käytiin myös keskustelua meidän ja opintojaksomme ohjausryhmän välillä. Minä ja Janne pyrimme noudattamaan oppitunnin käsittelyn yhteydessä sitä termistöä, joka tulee esille valitsemassamme lähdekirjallisuudessa. Tämä oli mielestämme perusteltua sen vuoksi, että kollegoidemme olisi tällä tavoin helpompaa jatkaa itsenäistä PBL:ään tutustumista samojen kirjojen avulla. Käytettävä sanasto antaisi luontevan jatkumon opiskeluille.

Ohjausryhmämme näkökulma oli käytännöllinen – ja samalla tavoin hyvin perusteltu. Heidän perustelunsa pohjana olivat ensinnäkin eräissä PBL-tutorin valmennuksissa käytetty sanasto, josta esimerkiksi Päivillä oli omakohtaista kokemusta. Ohjausryhmä halusi välttää sanaa ”ongelma” myös sen negatiivisen sävyn vuoksi ja siihen helposti liitettävän välittömän ja eksplisiittisen ratkaisuhakuisuuden vuoksi. Ohjausryhmä ehdotti ja suositteli käyttämään termiä lähtökohta ongelman sijaan.

Koska me halusimme pysyä mahdollisimman tarkoin valitsemamme lähdekirjallisuuden kehyksissä ja rakentaa siltaa oppituntimme ja kollegoidemme itsenäisen tiedonhankinnan välille, valitsimme ongelma-sanan käytettäväksi johdonmukaisesti läpi oppituntimme niin puheessa kuin dioissakin. Tunnin päätyttyä opintopiiri toki muisti meitä rakentavalla palautteellaan tekemämme valinnan johdosta.

Harjoittelemalla hyvä tulee

Kaikki on helppoa, kun toinen kertoo ja selittää – tai jos itse lukee kirjasta. Mutta tuskan voi tuntea vasta tehdessään itse annetun mallin mukaan. Toisin sanoen, miten lyhyen oppitunnin aikana voisi kokea, mitä PBL on opettajan näkökulmasta käytännössä? Entä osaisinko minä toimia tutorina?

Ensiksikin olisi tiedettävä, miltä tuntuisi olla oppilaana PBL menetelmää soveltavalla opintojaksolla. Toiseksi, miltä tuntuisi olla opettaja, joka suunnittelee PBL menetelmää käytettäväksi opintojaksollaan? Päätimme antaa kollegoillemme mahdollisuuden raapaista pintaa näiden molempien kokemusten osalta.

Opiskelijan näkökulmasta

Ensimmäinen harjoitus oli hyvin lyhyt ja spontaani keskustelu ryhmissä siitä, mitä oppimiskysymyksiä yksi kuva voisi tuoda mieleen. Mitä kiinnostavia elementtejä opiskelijat voisivat siis nähdä esittämämme ”kuvan takana”?

Näytimme koko luokalle saman kuvan, jossa oli ruuhka moottoritiellä. Ryhmien tuli miettiä yksi tai kaksi oppimiskysymystä liittyen tuohon kuvaan ja heille annettuun rooliin opiskelijoina. Ryhmä A oli logistiikka-alan opiskelijoita, ryhmä B oli insinööriopiskelijoita, jotka erikoistuivat mm. radiotekniikkaan, ohjelmistoarkkitehtuuriin ja tietoliikennejärjestelmiin, ryhmä C puolestaan oli ympäristönsuunnittelun opiskelijoita. Harjoituksesta opittiin, että samasta kuvasta voidaan kehittää helpostikin toisistaan täysin poikkeavia oppimiskysymyksiä.

Opettajan näkökulma

Seuraavaan harjoitukseen annettiin 15 minuuttia aikaa ja ryhmien tuli suunnitella itse PBL opintojaksolle ongelma ja sen esitystapa. Harjoituksen aluksi korostettiin, että opettaja ei saa milloinkaan tehdä tätä työvaihetta tällaisella kiireellä todellisessa elämässä. Ongelma on suunniteltava huolella ja, mikäli mahdollista, opettajakollegoiden kanssa yhdessä. Yllätykseksemme ryhmät pääsivät kuitenkin nopeasti kiinni tehtävän ytimeen ja ryhtyivät kehittämään mahdollisia esitystapoja 1. tutorialissa esitettävälle ongelmalle.

Siitä huolimatta, että harjoituksemme tarjosivat vain pienen häivähdyksen PBL opintojakson suunnittelun tuskasta, se toivottavasti jätti kollegoidemme muistiin oppituntimme ydinviestin: onnistunut ja toimiva PBL vaatii aina hyvän ja huolella kehitetyn ongelman, tai lähtökohdan.

 Lopuksi

PBL ei siis ole pelkästään menetelmä, vaan se on kokonaan uudenlainen ajattelutapa, jossa sovelletaan kaikkea sitä, mitä pedagogiikan menetelmät tarjoavat. Tästä johtuen voi toisinaan olla vaikeaa sanoa, toteuttaako jokin opintojakso juuri PBL:ää vai onko se projektioppimista, tai jotain muuta. Eroja voi joutua miettimään ehkä negaatioiden kautta, esimerkiksi pohtimalla onko opetussuunnitelmassa tai opintojakson toteutuksessa jotain sellaista, joka nimenomaisesti ei täytä PBL:n kriteerejä (vrt. Jannen kirjoittama johdantokappale tässä samassa blogissa).

Itsellemme paras keino oppia ymmärtämään PBL:ää ja kehittää itselle ”PBL aisti” oli toisten esimerkkeihin tutustuminen. PBL:ää on sovellettu useita vuosia erityisesti sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa, mutta kirjallisuudessa oli paljon esimerkkejä muistakin koulutusaloista. Kokeilut eivät ole olleet täysin ongelmattomia, mutta rohkaisevat varmasti kaikki tulevia opettajia tarttumaan PBL:ään osallistuessaan opintojaksojen ja koulutusohjelmien suunnitteluun. (Lahtinen 2005, Lähteenmäki 2002, Moisio & Sirkka 2005, Määttä 2005, Nummenmaa & Virtanen 2002.)

Espoossa 27. helmikuuta 2015                   

Janne & Jarmo

Lähdeluettelo:

Lahtinen, T. 2005. Ongelmaperustainen oppiminen insinöörikoulutuksessa – uusi opetussuunnitelma mekatroniikan opetukseen. Teoksessa; Ongelmista oppimisen iloa – ongelmaperustaisen pedagogiikan kokeiluja ja kehittämistä, Poikela, E & Poikela S. (toim.). Tampere: Tampere University Press.

Lähteenmäki, M-L. 2002. Ensimmäisen lukuvuoden kokemuksia. Teoksessa: Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä, Poikela, E. (toim.). Tampere: Tampere Universtity Press.

Moisio, E-L. & Sirkka, K. 2002. Hoitotyön opetuksen kehittäminen. Teoksessa: Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä, Poikela, E. (toim.). Tampere: Tampere Universtity Press.

Määttä, E. 2005. Kohti ongelmaperustaista oppimista – kokemuksia liiketalouden koulutusohjelmasta. Teoksessa; Ongelmista oppimisen iloa – ongelmaperustaisen pedagogiikan kokeiluja ja kehittämistä, Poikela, E & Poikela S. (toim.). Tampere: Tampere University Press.

Nummenmaa, A-R & Virtanen, J.. 2002. Opetussuunnitelmatyö muutosstrategiana. Teoksessa: Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä, Poikela, E. (toim.). Tampere: Tampere Universtity Press.

Poikela, E. (toim.) 2002. Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä. Tampere: Tampere University Press.

Poikela, E. & Poikela, S. (toim.) 2005. Ongelmista oppimisen iloa – ongelmaperustaisen pedagogiikan kokeiluja ja kehittämistä. Tampere: Tampere University Press.

Poikela, S. Lähteenmäki, M-L. & Poikela, E. 2002. Mikä on ongelmaperustaista oppimista ja mikä ei? Teoksessa: Ongelmaperustainen pedagogiikka – teoriaa ja käytäntöä, Poikela, E. (toim.). Tampere: Tampere Universtity Press.

Valtanen, J. 2005. Ongelma ongelmaperustaisessa oppimisessa. Teoksessa; Ongelmista oppimisen iloa – ongelmaperustaisen pedagogiikan kokeiluja ja kehittämistä, Poikela, E & Poikela S. (toim.). Tampere: Tampere University Press.