Oppituntimme tarkoituksena oli perehdyttää opiskelijakollegamme amerikkalaisen sosiologin
ja kasvatustieteiden tutkijan Jack Mezirowin (1923 - 2014) kehittämään transformatiivisen
eli uudistavan oppimisen (transformative learning) teoriaan. Oppituntimme
aikana pyrimme avaamaan ja tuomaan tätä teoriaa lähemmäs käytäntöä ja
liittämään se arkipäiväiseen ympäristöömme – luontoon ja tässä blogissamme
tarkoituksenamme on keskittyä enemmän itse teoriaan.
Mezirowin (Mezirow et al., 1998, 17) mukaan oppimisessa on
keskeistä merkityksen antaminen. Tällä hän tarkoittaa yksilön kokemusten
ymmärtämistä ja tulkintaa. Käyttämällä tulkintaa päätöksenteon tai toiminnan
ohjaajana, merkityksen antaminen muuttuu oppimiseksi. Oppiminen voidaankin
nähdä Mezirowin mukaan prosessina, jossa aikaisempi merkitys tulkitaan
uudelleen tai sen tulkintaa arvioidaan uudelleen niin, että syntyy uusi
tulkinta, joka ohjaa tulevaa toimintaa tai asioihin liittyvää ymmärrystä tai
niiden arvoa.
Mezirowin teoria määrittelee kaksi merkityksenannon
ulottuvuutta, jotka eroavat toisistaan. Merkitysskeemalla tarkoitetaan
toisiinsa liittyviä odotustottumuksia tai tiedostamattomia tulkintasääntöjä
sekä itsestään selviä toimintoja, jäsennyksiä tai osallistumiskykyä. Näitä ovat
mm. erilaiset toisiaan seuraavat tapahtumat sekä jos-niin ja syy-vaikutussuhteet. (Mezirow et
al., 1998, 18) Opetustunnissamme yksilön tapa tulkita metsää ja luontoa on
tällainen merkitysskeema.
Merkitysperspektiivi on yksilön henkilökohtainen
viitekehys, joka omaksutaan sosiokulttuurisesti jo lapsuudesta lähtien. Se voidaan oppia sekä tahattomasti tai tarkoituksenmukaisesti.
Merkitysperspektiivi on tietty olettamuskokonaisuus, johon uudet kokemukset
sulautetaan muokkaamaan kokemuksia tulkinnan kautta. Merkitysperspektiivi tarjoaa yksilölle
periaatteet tulkinnan soveltamiseen ja ohjaa näin oppimista. (Mezirow et
al., 1998, 18-20). Omassa esimerkissämme yksilön olettamukset metsää ja luontoa
kohtaan ovat tällaisia merkistysperspektiivejä.
Merkitysperspektiiveihin saattaa kuitenkin liittyä erilaisia
vääristymiä, jotka ovat saattaneet syntyä kun tietoa, näkökulmia tai asenteita
omaksutaan kritiikittömästi. Aikuisuus
on yleensä aikaa, jolloin voimme Mezirowin mukaan uudelleen arvioida näitä kriittisen
reflektion avulla. Tämä on kolmas Mezirowin teoriaan liittyvä käsite. Merkitysperspektiivi
voi siis muuttua, kun yksilö reflektoi havaitun poikkeaman. Muutos voi tapahtua
myös jonkun ulkoisen laukaisevan tapahtuman tai dilemman seurauksena
(keskustelu, kirjan lukeminen, avioero, sairastuminen jne.). Omien lähtökohtien
reflektointi ja muutos merkitysperspektiivissä on avain uudistavaan oppimiseen.
(Mezirow et al., 1998, 28-35)
Käsittelimme oppitunnillamme myös erilaisten oppimistyylien
vaikutusta oppimiseen. Esittelimme VAK-oppimistyylimallin, joka sisältyy yhtenä
osana Dunn&Dunn oppimistyylimalliin, jota australialainen Neil Fleming on
työstänyt eteenpäin. Tämä oppimistyylimalli perustuu yksilöllisiin taipumuksiin
vastaanottaa, käsitellä ja palauttaa mieliin tietoa.
Visuaaliselle oppijalle kuvien näkeminen on tärkeää, lisäksi
taulukot ja yksityiskohdat ovat merkittävässä roolissa. Auditiivisessa eli
kuulohavaintoihin perustuvassa oppimisessa kuulo ja ääni ovat avainasemassa.
Pienryhmä, rytmi tai musiikki helpottaa myös oppimista. Kinesteettinen oppija on
fyysisesti suuntautunut, jolloin havaintoesitykset, mallit ja tunnustelu
auttavat oppimista. Kokovartalon liikkeellä ja pantomiimilla on positiivinen
vaikutus oppimiseen. Taktillinen oppija tarvitsee käsiliikkeitä oppiakseen jolloin
lihasmuisti aktivoituu. Hyviä esimerkkejä käsillä tekemisestä on
kirjoittaminen, piirtäminen sekä mallien rakentaminen. (Coffield, 2004,57-58,
Prashnig, 2000, 191)
Sekä Mezirowin teoria että VAK-oppimistyylimalli korostavat
oppijoiden yksilöllisyyttä – yksilöllistä merkitysperspektiivin muuttumista,
yksilöllistä tapaa vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Opetuksessamme meidän tulisi huomioida
erilaiset oppijat, mutta kuinka se on mahdollista toteuttaa suuremmissa,
useamman kymmenen oppijan ryhmissä?
Lähteet:
Mezirow J. et al., Uudistava oppiminen, Helsingin yliopiston
ja Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1998, 17-37.
Coffield
F., Learning styles and pedagogy in
post-16 learning: A systematic and critical review 2004, 57-58.
Prashnig. B., Erilaisuuden voima. Opetustyylit ja oppiminen.
2000, 191.
Minna Korpela-Koskinen, Jukka Lehtinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti