DRAAMAKASVATUS
TURVALLISUUSALAN PERUSTUTKINNON OPETUKSESSA
Turvallisuusalan
ammattiin kuuluu olennaisena osana kyky tomia erilaisten ihmisten kanssa hyvin
monenlaisissa, yllättävissä ja uhkaavissakin, tilanteissa. Näiden tilanteiden
harjoittelemiseen on oppilaitosympäristössä harmillisen vähän aitoja
mahdollisuuksia.
Turvallisuusalan
koulutuksissa käytetäänkin hyvin paljon harjoitteita, joissa opiskelijat
asettuvat tulevien työtehtävien mukaisiin erilaisiin rooleihin ja toimivat
niissä kuvitteellisen tilanteen edellyttämällä tavalla.
En
ole itse turvallisuusalan opettajana kuitenkaan koskaan kuullut käytettävän
näissä yhteyksissä ilmaisua draamakasvatus. Kuten en ole kuullut sitä
käytettävän myöskään niissä rooleihin asettumista hyödyntävissä
turvallisuusalan koulutuksissa, joissa olen itse ollut opiskelijana mukana.
Uskon, että opettajan draamakasvatukseen perehtyminen ja sen erilaisten
tekniikoiden opettelu toisi parempia oppimiskokemuksia näihin jo jollakin
tavalla käytössä oleviin rooliharjoituksiin. Varsinkin nuorilla opiskelijoilla
on usein haasteita uskaltaa osallistua harjoitukseen, jossa joutuu esiintymään.
Järjestelmällisemmät toimintamallit näihin roolipeleihin toisivat
opiskelijoille selkeämmiksi harjoituksen kulun ja tavoitteet sekä myös
harjoituksen hyödyllisyyden arvioinnin.
Pedagogisessa
draamassa oppiminen lähtee yksilön konkreettisesta, omakohtaisesta kokemuksesta
draamaprosessissa. Tämä kokemus on siäistetty, ymmärretty ja se sisältää
merkitysken tai tulkinnan ja täten tuottaa syvempää oppimista kuin vaikkapa
aiheen luennointi. Draamassa opettaja ja osallituja hyväksyvät kuvitteellisen
todellisuuden kehykseksi ydinteemalle, jota halutaan käsitellä. opettajan
tehtävänä on rakentaa toiminta teatterilliseen muotoon siten, että voi syntyä
pedagogista draamaa. Pedagogisessa draamassa oppiminen muistuttaa sekä
ulkoisesti että sisäisesti paljon enemmän todellisia työ- ja työssäoppimsien
tilanteita kuin muissa opetuksen muodoissa. Erityisesti tämä on kiintoisaa
ihmistyön alalla, jonka työtilanteet ovat tosiasiassa välitöntä vuorovaikutusta
hyvin käytännöllisissä tilanteissa. (Helander 2002, 9-11.)
Helander,
J. 2002. Draamakasvatus – Onnistumisen pedagogiikkaa. Hämeen
ammattikorkeakoulu: Hämeenlinna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti